Mainokseton maailma

Tiedättekö todella hurjan tieteiskuvitelman? Otsikosta arvaatte. Kuulen jo jonkun hierovan käsiään - pääsisi eroon niistä ärsyttävistä mainoksista. Aika monta muuta muutosta tapahtuisi samalla.

Googlen idea pohjautuu kuluttajalle maksuttomiin mainosrahotteisiin palveluihin. Mainoksettomassa maailmassa rahat pitäisi saada suoraan palvelujen käyttäjiltä. Kuinka veloittaa Youtuben kissavideoiden jakajilta tai nettihakuja tekevältä?

Sähköisestä sisällöstä useimmilla ihmisillä on kosketuspintaa radioon ja televisioon kasvavasta verkkoinnostuksesta huolimattta. Mainoksettomassa maailmassa radiosta jäisivät jäljelle Yleisradion kanavat ja televisiossa näkyisivät julkisesti rahoitettujen kanavien rinnalla pelkät maksulliset kanavat.

Jotkut perinteiset paperiset sisällöt loppuisivat - ilmaisjakelulehtiä ei enää olisi. Tilattavien tai irtonumerona ostettavien lehtien sivumäärät tippuisivat huomattavasti tai hinnat nousisivat. Entistä useampaa lehteä kohtaisi kuolema.

Osa nettilehdistä on jo siirtynyt pelkästä mainosrahoituksesta maksumuurien taakse, Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat. Maksumuurin takana olevaa Hesaria avatessa ensimmäisenä lukijaa on vastassa uutisen sijaan mainos. Jollei se hyppäisikään enää innokkaasti lukijan selaimelle, mainostajan maksamat pennoset veloitettaisiin kuluttajan kukkarosta.

Huomaisiko kukaan, jos yhtenä aamuna asemalla ei olisi enää mainoksia.

Maksullisen sisällön lisäksi nettiin jäisi enää yksityishenkilöiden, yhteiskunnan ja erilaisten järjestöjen ilmaista sisältöä.

Suomessa on joitakin työkseen bloggaavia, heidän tuottamansa sisältö rahoitetaan yhteistyöllä yritysten kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa julkista piilomainontaa: blogin pitäjä kertoo tekevänsä yhteistyötä firman x kanssa ja kertoo sitten yrityksen tuotteesta blogitekstissään. Moni lifestyle-blogi saattaisi kupsahtaa siihen paikkaan.

Kaupunkikuva muuttuisi radikaalisti. Mainosten tilalle jäisi tyhjää tilaa. Tottuisiko silmämme siihen vai tarvittaisiinko korvaavaa ärsykettä - taidetta kenties? Mainonnan loppumisella olisi myös kulttuurisia vaikutuksia: mikä sitten kertoisi meille ihanneihmisen ulkonäöstä ja elämäntavasta tai tarjoaisi syvällisiä filosofia totuuksia "elämä on"-sloganin tapaan.

Kaiken tässä tekstissä mainittujen poistuvien maksuttomien sisältöjen yhteydessä kannattaa muistaa, ettei mainosrahotteisuus tarkoita oikeasti ilmaista. Raha menee kuluttajan lompsasta mainostettujen tuotteiden hinnoissa. Sitä epäilen syvästi, että mainonnan loppumisesta saatava säästö valuisi kuluttajalle itselleen saakka.

Tuotteiden hinnoissa perittävien kulujen lisäksi mainonta vie meiltä aikaa ja huomiota. Kiinnostamattomien mainosikkunoiden kiinni sulkeminen sekä tympääntyminen esimerkiksi itseä koskemattomiin intiimivaivoihin keskittyviin televisiomainoksiin lienee mainonnan suurin kulu. Mainostaja maksaa katsojista tai lukijoista vaikkei asia heitä pätkääkään kiinnosta ja saa vielä kaupan päälle kohderyhmään kuulumattomien ärtymyksen.

Meistä kerätään paljon tietoa verkon käytön yhteydessä. Sen hyödyntämiseen suhtaudumme kriittisesti. Mainonnan kohdennuksen netissä vain asiasta kiinnostuneille voisi aloittaa muutenkin kuin selvittämällä kiinnostuksen kohteitamme.

Kovin yleisessä tiedossa ei ole Facebookissa oleva mahdollisuus estää itseään kiinnostamattomien tuotteiden mainosten näkyminen. Mitä jos verkkomainonta muissakin palveluissa toimisi samalla eliminointitaktiikalla: voisit klikata mainosta ja valita ettei tuote kiinnosta sinua tai ole tällä hetkellä ajankohtainen. Ehkä tämä olisi kompromissi liiallisten yksityisyyttä koskivien tietojen keräämisen ja mainonnan mahdollisimman oikean kohdentamisen välillä.

Mainonnalla on niin laajat vaikutukset, ettei kaikkia niitä pysty yhdessä tekstissä kattamaan. Tarina erikseen on mainostajien siirtyminen entistä enemmän itse sisällöntuottajiksi. Siitä bloggaan myöhemmin.