Hälyn maailma

Vaikka joulua pidetään rauhoittumisen aikana, niin sitä edeltävät pari kuukautta eivät anna viitteitä hiljenemisen ajasta. Melun määrä vain kasvaa.

Joulu on kaupan alalle tärkeä sesonki. Jos postilaatikkoa ei ole varustettu mainoskiellolla, se saa varmasti täytettä. Televisiokanavien mainostauoilla käydään ehkä normaalia kovempaa kamppailua huomiosta ja kauppakeskusten kaiuttimista jaksetaan muistutella milloin minkäkin sopivuudesta lahjaksi.

Olen jo aiemmin tässä blogissa puhunut verkkomainonnan hyökkäävyydestä. Ärsykkeiden määrä maailmassa on valtava ja huomion herättämiseksi tunnutaan käyttävän jatkuvasti kovenevaa huutoa. Niinhän se menee keskusteluissakin, jos kokee ettei oma ääni kuulu pistetään nupit kaakkoon.

Tunnustan olevani välillä kovaääninen jankuttaja, se ei ole kuitenkaan tehokas keino saada sanomaansa perille. En tiedä, miksi sen oletetaan toimivan mainonnan maailmassa?

Viimeinen kaipaamamme asia on ärsykkeiden määrän kasvaminen, jo nykyinen määrä aiheuttaa stressiä: aivojen on suodatettava päivittäin valtava turhan informaation tulva. Kun sama ärsyke toistuu jatkuvasti, sen huomioiminen vähenee kerta kerralta, lopulta huomaamaamme pelkästään poikkeaman eli jos toistuvaa ärsykettä ei enää tulekaan.

Mitä jos joku tarjoaisikin ärsykevirrassa hiljaisuutta ja rauhaa? Mitä jos jokaiselle huutamisen sijaan etsisi tarkemmin heitä jotka ovat todella kiinnostuneet ja kuiskuttelisi ihan henkilökohtaisesti?

Klikkaisitko itse?

Miltä tuntuisi jos lukiessasi sanomalehteä asemalla joku toisi lukemasi jutun eteen jatkuvasti mainoslehtistä? Miten suhtautuisit mainoslehtisessä mainostettuun tahoon?

Monikaan mainostaja ei ilmeisesti tule miettineeksi. Esimerkiksi Hesarin verkkosivuilla oli jokunen aika sitten juttua selatessa mukana seuraava Finnarin alennuslähdöistä kertova mainos. Mainoksen ylälaitaan oli laitettu sentään ruksi josta sen sai kiinni.

Ehkä tuo saattaisi tepsiä, jos olisi juuri lähdössä mainostettuun kohteeseen ja hinta olisi todella kilpailukykyinen. Muussa tapauksessa mainostajasta ja mainostilan tarjoajasta jää ikävä kuva. He olettavat että mitä enemmän he tunkeutuvat iholle, sitä varmemmin ostan tuotteen tai palvelun tai ainakin se jää minulle mieleen seuraavan kerran tarpeen ilmaantuessa.

Ihmiset osaavat jo automaattisesti jättää huomioimatta sivujen mainosbannerit, niinpä silmille pomppimisen ajatellaan olevan ratkaisu ongelmaan. Jutun lukemisen mukana liikkuvien mainosten lisäksi näkyvyyttä haetaan koko sivun kehystävällä mainokselle tai jopa mainossivulla joka avautuu ennen juttuun pääsemistä. (Taloussanomat tuntuu käyttävän jälkimmäistä ratkaisua.)

Voihan mainostaja huutaa aina vaan kovemmin, mutta ajan kanssa ihmiset menettävät kuulonsa. Oikea ratkaisu ei siis ole isomman tilan hankkiminen.

Kukaan ei tykkää itseään kiinnostamattomien asioiden mainonnasta. Siksi mainonnan tulisi entistä enemmän pohjautua mielenkiintoon. Youtube on kehittänyt ratkaisuksi videoiden alussa olevat mainokset joita tarvitsee katsoa vain jokunen sekunti ja sitten voi halutessaan ohittaa mainoksen. Se on hyvä alku, mitä järkeä on ärsyttää pakkokatsottamalla lukijaa tai katsojaa kiinnostamatonta mainontaa?

Hyvä nyrkkisääntö mainostajalle voisikin olla kysyä mielessään: klikkaisinko itse?