maanantai 30. joulukuuta 2013

Logistinen painajainen - tarina huollosta jatkuu

Kerroin aiemmassa bloggauksessani miten läppärin toimittamisessa huoltoon voi olla vaikeuksia. Laite jäi kolme viikkoa sitten Verkkokauppa.comin kautta huollettavaksi. Tänään kiinnostus koneen takaisin saamiseksi heräsi sen verran suureksi, että aloitin soittokierroksen tilanteen selvittämiseksi.

Ensimmäinen puhelu, Verkkokauppa.com: "Laite on näköjään testattavana"

Toinen puhelu, Acerin (laitevalmistaja) tuki: "Huolto on valmis ja se on lähetetty 23.12. liikkeeseen.

Kolmas puhelu, Verkkokauppa.com: "Olisit saanut ilmoituksen jos laite olisi palautettu meille, se näkyy siinä testattavana-tilassa niin kauan kunnes huolto on valmis. Ne tulee meille hitaampana kollipostina, niin siinä voi viikkokin kestää"

Neljäs puhelu, Acerin tuki: "Katsotaas, täällä näkyy UPS-lähetyskirja, tänään on toimituksessa liikkeeseen"

Viides, kuudes ja seitsemäs puhelu, Verkkokauppa.com - puhelut katkeavat viiden minuutin jonotuksen jälkeen.

Kahdeksas puhelu, Verkkokauppa.com: "Merkkaan tänne että tulet itse noutamaan laitteen,   niin ei postiteta sitä sinulle"

Mikäli huollon ajan laite näkyy koko ajan kaupan nettisivuilla testattavana-tilassa, tuoko se mitään lisätietoa asiakkaalle? Parhaimmassa tapauksessa minun ei olisi tarvinnut tehdä yhtään soittoa ja viedä aikaa asiakaspalvelijoilta, olisin nähnyt itse netistä että laite on tulossa huollosta liikkeeseen.

Toiseksi parhaimmassa skenaariossa Verkkokauppa.comin asiakaspalvelussa olisi nähty suoraan tiedot laitteen huoltotilanteesta ja koko juttu olisi jäänyt yhteen puheluun.

Acer ja Verkkokauppa.com vaikuttavat olevan itsenäisiä saarekkeita, eivätkä tiedot välity näiden kahden yrityksen välillä. Pallo tai oikeammin läppäri on hukassa. Asiakas joutuu paikkaamaan katkoksen tietojärjestelmissä. Oikeastaan en ymmärrä, miksei läppäriä olisi voinut toimittaa laitevalmistajalta suoraan minulle. Nyt logistiikassa on yksi ylimääräinen kierros.

Sen lisäksi että minulta tuhlautui aikaa ja hiukan pärettäkin, myös laitevalmistajalta ja myyjältä meni aikaa minulta tulleisiin ylimääräisiin soittoihin. Tämän vuoksi olisi parasta ottaa pallo haltuun ja selvittää asia kerralla kuntoon, vaikka se vaatisi juuri sillä hetkellä hieman enemmän aikaa. Aina kun homma jää puolitiehen ja vastassa on selvyyden haluava asiakas, hän kyllä muistaa soittaa uudelleen - yleensä hiukan hermostuneenpana.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Värillä on väliä

Teemme automaattisesti analyysin kohdatessamme vieraan ihmisen. Onko hän hyvä vai paha, kannattaako häneen tutustua? Tähän riittää pelkkä vilkaisu.

Samaa pohdintaa tapahtuu tavaroiden kohdalla pakkausten perusteella. Harvat lukevat tarkemmin pakkaustekstejä vaikka isoin osa ostopäätöksistä tapahtuu hyllyjen välissä. Siksi ulkonäön pitää kertoa nopeasti tuotteen sisältö ja tarina. Eräs mainostoimisto arvioi ratkaisun tapahtuvan kolmessa sekunnissa.

Onko tässä paketissa laadukas tuote?
Halvalle ja kalliille on omat värinsä. Vaaleansininen, vaaleanpunainen tai sinivihreä ovat huokeiden tuotteiden värejä. Tarkan budjetin ostaja ei tartu tuotteeseen, joka viestittää kalleuttaan. Paremman luokan premium-tuotteille on yleistä mustan ja kullan käyttö värimaailmassa. Kodin elektroniikassa musta on saanut väistyä: suurena vaikuttajana on ollut Apple valkoisine tuotteineen.

Väri on osa ruoan makua. Punaista pidetään ruokahalua kiihdyttävänä värinä. Siihen miten maukkaaksi ja raikkaaksi appelsiintuoremehua arvioidaan vaikuttaa oikeanlainen pakkauksen värisävy. Sitrusvirvoitusjuomien valmistaja vaihtoi pullojensa väriä ja monet olivat yhteydessä valmistajaan: he kokivat että juoman makua oli muutettu.

Paras jäätelö on monen mielestä pyöreässä ja pahvisessa purkissa. Vaniljajäätelö koetaan laadukkaammaksi kun se on hiukan kellertävää ja siinä näkyy vaniljansiemeniä.

Värien lisäksi on mahdollista leikkiä pakkauksen koolla tai muodolla. Pringles oli Suomen markkinoilla ensimmäinen perunalastujen valmistaja, joka pakkasi tuotteensa putkiloon. Terveystietoisuuden kasvaessa trendinä ovat herkuissa megapussien sijan pienet sipsi- ja karkkipussit.

Jotkut valmistajat mainitsevat pienen koiran kokoisilla kirjaimilla yksittäisen ominaisuuden, jonka vuoksi tuote on terveellisempi tai muuten parempi kuin kilpailijansa. Paljon käytettyjä väittämiä ovat "ei sisällä natriumglutamaattia" ja "lisäaineeton", sinällään kumpikaan ei todista tuotetta terveelliseksi, mutta vetovoimaa noilla maininnoilla tuntuu olevan.

Värimaailmaan liittyvät alussa esitetyt määritelmät ovat yleistyksiä, ne eivät ole kaiken kattavia - toki jokaisen omilla mieltymyksellä eri väreihin on vaikutuksensa. Silti väreillä on suuri merkitys ostopäätöksiin ja laadun arvioimisessa.

Näin joulun ollessa ihan nurkan takana, toivoitan kaikille blogin lukijoille mukavia pyhiä ja tietysti oikean värisiä, kokoisia ja muotoisia paketteja! Juttu jatkuu pienen tauon jälkeen.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Asiakaspalvelijan perehdyttäminen on must!

Taannoin pyöriessäni Anttilassa näin miten kaksi jouluapulaista painiskeli kassan kanssa. Kaikki ei selvästikään sujunut niin kuin olisi pitänyt. Muutamaa päivää myöhemmin vastaavanlainen tilanne toistui kahvilassa: työntekijät eivät tunteneet lainkaan kanta-asiakasjärjestelmää ja kertoivat ettei heille oltu opetettu sitä.

Syypäänä ongelmiin eivät olleet työntekijät. Kummassakin yrityksessä he selvästi tekivät sen minkä pystyivät osaamisellaan. Kyseessä taisi olla sangen yleinen ilmiö nimeltään puutteellinen asiakaspalvelijan perehdytys.

Asiakaspalvelu mielletään hyvin rutiinimaiseksi työksi, johon riittää oikeanlainen asenne. Asiakaspalvelutyötä on monenlaista ja jotkut tehtävät saattavat sisältää paljonkin rutiineja, silti pelkkä asenne ei ole riittävä työväline.

Yleensä sesonkityöläisten tai osa-aikaisten laajemmassa perehdyttämisessä ei nähdä mieltä. Se on säästämistä väärässä paikassa. Kiireessä ylimääräiset kädet ovat este avun sijaan, jos osaaminen ei ole riittävää.

Huonosti perehdytetty työntekijä joutuu nojautumaan lujasti muihin työntekijöihin ja silloin toisten tekeminen kärsii. Mikäli osaamaton asiakaspalvelija työskentelee yksin, hän ei välttämättä noudata yrityksen käytäntöjä, yksittäisen asiakkaan kanssa menee paljon aikaa ja huonosti hommat hallitseva työntekijä luo huonoa kuvaa yrituksestä.

Jotta perehdyttäminen on riittävää pitää huomioida muutama usein unohtuva asia:

  1. Perehdyttäminen ei voi olla pelkkää teoriaa, siis esimerkiksi ohjeistusten lukemista. Käytännön toiminta iskostuu päähän vain harjoittelemalla.
  2. Perehdyttämisessä on opeltava myös jonkin verran vika- ja muita erikoistilanteita. Mitä tehdään kun kassa ei toimi tai verkko kaatuu?
  3. Perehdytettävälle on kerrottava, mistä hän saa apua jos tilanne menee täydellisesti yli hilseen.
Kiire on tyhmä tekosyy huonoon työntekijän opastamiseen, sillä heikosti perehdytetty työntekijä luo lisää kiirettä.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Asiakkaan sähköpostiosoite ei ole välttämättä aarre.

Lukaisin tänään Marko Fileniusen blogikirjoituksen, jossa murehdittiin yritysten mainossähköpostien päätymistä lukemattomina roskapostilaatikkoon.
On entistä todennäköisempää, että mainossähköposteja ei edes huomata saati aukaista ja tutkita tarkemmin. Verkkomedioiden teettämissä tutkimuksissa on havaittu, että lukijat oppivat nopeasti sivuuttamaan myös display-mainonnan sivustoilla sitä juuri noteeraamatta.
Paljastan suuren salaisuuden: asiakkaan sähköpostiosoite ei automaattisesti ole mikään aarre. On tyhmää kerätä meiliosotteita arvonnan tai alennuksen varjolla, vaan jotta yritys ja sen yhteiskumppanit voisivat lähettää uutiskirjeitään (lue:mainosposteja) mahdollisimman moneen lootaan.

Se että asiakas on joskus osallistunut yrityksen arvontaan tai tilannut yksittäisen tarjoustuotteen ei ole mikään tae pysyvästä kiinnostuksesta firmaa kohtaan. Eivätkä "nyt -10% kaikista kodinkoneista" tyyliset mainospostit luo sidettä asiakkaaseen.

Moni yritys kokee sähköpostitse lähetettävän mainonnan edullisena, koska valmiiksi kerättyyn osoiterekisteriin lähetetyt postit eivät maksa mitään, lähettäisi niitä miten paljon vain.
Roskapostilaatikko?

Väärin. Sähköpostipommitus joka ei tuo asiakkaalle lainkaan lisähyötyä, johtaa hyvinkin lähettäjätahon karttamiseen. Vaikka yritys tarjoaisi tulevaisuudessa jotain kiinnostavaa, asiakas ei enää jaksa huomioida mainosviestien tulvassa lilluvaa etua. Siis huono viestien kohdistaminen ja merkityksetön sisältö voi maksaa asiakkuuden.

Eivätkö asiakkaat sitten peru uutiskirjeitä, jotka eivät kiinnosta? Tuskin moni jaksaa vaivautua. Viestin poistaminen ja sähköpostipalvelujen automaattisten lajittelutoimintojen hyödyntäminen on yleistä. Kuten bannerimainonnassa, turtuminen on yleistä - viestien vastaanottaja vaan jättää huomioimatta tiettyjen lähettäjien viestit.

Edelllinen yksinkertaistettuna pariin nyrkkisääntöön: 1) Ei kannata kalastella väkisin sähköpostiosoitteita markkinointitarkoitusia varten, enemmän ei ole parempi. 2) Lähetä kiinnostavaa sisältöä, alennus tai supertarjous johtavat luultavasti viestin ignooraamiseen.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Sonera vs.Yle somessa - hyvä peli!

Pari viime bloggailuani ovat käsittelleet haastetta, jonka annoin Twitterin ja Facebookin välityksellä kahdelle yritykselle. Ongelma koski Sonera Viihteen ohjelmaoppaan tietoja, tarkemmin voit lukea täältä.

Sonera ei reagoinut aivan yhtä nopeasti Yle, mutta selvitystyötä he ovat saamastani vastauksesta päätellen tehneet. Uskon ja toivon tilanteen korjaantuvan, kun ongelma on nyt paikannettu. SoneraPartio vastasi näin:

Morjesta blogiin :)

Tartuit hyvään aiheeseen kiinni! Nostamme käden pystyyn, täällä vika on todettu ja asiaan puututaan.

Vähän pohjustusta ensin, elikäs Sonera Viihteen EPG-tiedot otetaan vastaan useista lähteistä, suurimmaksi osaksi ne tulevat suoraan ohjelmayhtiöiltä. Tällaisten EPG-tietojen lähettämistapaan ei ole mitään standardia olemassa vaan rajapinnat rakennetaan jokaiseen palveluntarjoajaan erikseen. 

Ja sitten itse asiaan. Tämä vika YLE:n EPG -tiedoissamme on tunnistettu ja siihen olemme tuomassa korjausta Q1/2014 aikana (Jes!!).  
Avaan hieman miten tuleva korjaus vaikuttaa - korjaus yhtenäistää eri kanavien EPG-tietojen käsittelytapaa ja poistaa samasta ohjelmasta nykyisin generoituvat tuplatiedot tilanteissa, joissa ohjelmayhtiö muuttaa ohjelmatietoja niiden julkaisemisen jälkeen. 
Tällä hetkellä siis tuplat muodostuu kun muutosta lähetysaikoihin tulee ohjelmayhtiön päästä eikä meidän rajapinta hoksaa tätä vaan lätkäisee uuden EPG:n alkuperäisen rinnalle. Summasummarun, korjauksen jälkeen on vain historian havinaa tupla(tripla)EPG:t :)

Mukavaa Joulunalusaikaa toivotellen, 

Selene@SoneraPartio

Myöhemmin perkaan tätä somettuvaa asiakaspalvelua tarkemmin.

torstai 12. joulukuuta 2013

Ensimmäiset pisteet Ylelle reagoimisesta!

Edellisessä bloggauksessa esitettyyn haasteeseen vastasi ensimmäisenä Yle Facebookissa:

Moi. Selvittelin asiaa ja meillä täällä Ylessä ei ole tosiaankaan tietoa siitä, mitä kautta ja miten Sonera ohjelmaoppaan tietoa luo. Meillä ei tällä hetkellä ole julkista rajapintaa tai feediä, jonka kautta ohjelmatietoa välitettäisiin, joten Sonera ilmeisesti luo palvelunsa ohjelmaoppaan jotenkin muuten. Mitään sopimusta tai käytäntöä ohjelmatiedon luovuttamisesta Ylellä ei Soneran kanssa ole.
Ylen virallinen ohjelmaopas löytyy osoitteesta http://yle.fi/ohjelmat. Sieltäkin saattaa esimerkiksi nopeiden ohjelmamuutosten takia löytyä joskus virheellistä tietoa. Mahdolliset virheet pyritään korjaamaan mahdollisimman nopeasti. 
Ystävällisin terveisin,

Kari Haakana
Palvelupäällikkö
Yle.fi

Seuraavaksi jäädään odottamaan Soneran kommenttia asiaan.

Sonera vastaan Yle - ottelu alkaa

Lähtötilanne: Käytössä Sonera Viihde-palvelu, johon voi tallentaa ohjelmia netissä olevan ohjelmaoppaan kautta. Ajoittain virheellisiä tietoja oppaassa ja niiden vuoksi tallennukset menevät väärin.

Pelin aloitus: Yhteydenotto Soneraan. Vika tiedetään ja kuulemma televisioyhtiön päässä, josta ohjelmaoppaan tiedot tulevat. Hetken anelun jälkeen luvataan laittaa kyselyä eteenpäin, vaikka asiaa selvitelty tuloksetta monta kertaa aiemminkin. 

Yhteydenotto Yleisradioon. Yleisradiolla ohjelmaoppaan tiedot oikein ja menevät sellaisenaan Soneralle. Ei kyllä oikein tietoa, mitä kautta ne menevät eteenpäin. Pienen keskustelun jälkeen vikaa luvataan tutkia. Jos jotain selviää saan sähköpostia.

Kamppailua on tarkoitus käydä positiivisessa hengessä: kummalla on sitkeyttä ja halua ratkaista ongelma. Miten sosiaalinen media vaikuttaa taistoon - kasvaako halu selvitä voittajana? Ottelua seurataan tässä blogissa.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kumpi voittaa, asiakas vai järjestelmä?

Yritykset nostavat mielellään asiakaslähtöisyyden tärkeimpien arvojensa joukkoon. Todellisuudessa asiakkaiden huomioiminen saattaa jäädä erilaisten päivittäisessä toiminnassa tarvittavien järjestelmien kesyttämisen taakse. Kun tekniikka rajoittaa liikaa, asiakaskeskeisyys muuttuu järjestelmäkeskeisyydeksi.

Monimutkaisuus ja järjestelmän joustamattomuus ovat yleensä syypäitä, kun perustyöskentelyssä tarvittavien toimintojen käyttäminen vaatii runsaasti työntekijän huomiota. Pieni virhe tietojen syöttämisessä tai valinnoissa voi aiheuttaa paljon harmeja. Jos ohjelman toiveiden toteuttamiseen keskittyneeltä asiakaspalvelijalta pyytää jotain opetellun polun ulkopuolelle menemistä vaativaa, pelko ja epäilys saa vallan: miten ikinä tuon syöttäminen kassaan tai tilausohjelmaan muka onnistuu?

Järjestelmäkeskeisyyttä kohti ajaa suunnitteluvaiheessa unohtunut käyttäjien tarpeiden tutkiminen. Ei ole lainkaan mahdotonta jonkun välttämättömän toiminnon puuttumiseen havahtuminen vasta asiakkaan tai käyttäjän kysyessä siitä. Sillä aikaa kun ohjelmaa muutetaan - jos sitä ylipäätään lähdetään muuttamaan - puutetta paikataan erilaisin vippaskonstein. Asiakaspalvelussa huomio keskittyy selittelyyn ja vaihtelevien viritelmien ylläpitämiseen.

Minnes mennään?
Vaikka olisi helppoa vierittää syy niiden koodareiden niskaan, on ohjelmistoja tilaavan yrityksen katsottava peilikuvaansa selittääkseen tämän ilmiön juurta. Tietääkö järjestelmää tilaava henkilö mikä auttaisi käyttäjää asiakkaan paremmassa palvelemisessa? Miten paljon joku päivittäisessä työssään ohjelmaa tarvitseva saa koekäyttää järjestelmää ja kertoa näkemyksistään?

Erilaisten järjestelmien olennaisen vaikutuksen moneen tekemiseen huomaa selkeimmin vikatilanteessa. Asioidessani yksityisellä lääkäriasemalla tietojärjestelmä kaatui ennen kuin onnistuin maksamaan: kaikki asiakkaat ja vastaanoton työntekijät joutuivat odottamaan peukalot pystyssä tilanteen korjaantumista. 

Järjestelmäkeskeisyydellä on edellä kuvatun kaltainen vaikutus yrityksen toiminnalle. Se ei pysäytä koko yritystä välittömästi, mutta aiheuttaa päivän mittaan useita seisahduksia. Kehittämistyössä säästetty euro poikineen ja vielä tyttärineen menetetään liian jäykkien (suomeksi: ei voida tyydyttää asiakkaan tarpeita) ja vaikeakäyttöisien (suomeksi: asiakkaita voidaan palvella vähemmän) järjestelmien kitaan.

Yrityksen johto saattaa olla tietämättömyytensä vuoksi vallan tyytyväinen nopeasti ja halvalla kyhättyyn ohjelmaan, kun negatiivisia vaikutuksia on vaikeampi suoraan laskimesta lukea.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Huolta huollosta eli miksi kannattaa aina pitää kuplamuovia ja monitoimilaite saatavilla.

Kannettavani päätti sairastua kaatumatautiin. Kerran se sai kunnon kohtauksen, eikä reagoinut hoitotoimenpiteisiin. Kohtaukset jatkuvat eikä tolpillaan olosta tule oikein mitään.


Ei se nyt ihan tässä kunnossa ole.
Lueskelin Verkkokauppa.com-sivuston ohjeita huollosta. Niissä kehoitettiin täyttämään huoltopyyntölomake laitevalmistajan sivuilla. Lomake oli piilotettu syvälle laitevalmistaja Acerin sivujen uumeniin. Hitusen sekavaan lomakkeeseen tiedot täytettyäni minulle luvattiin vastata arkinpäivän sisällä.

Nopeasti minulle vastattiin: huoltopyyntö on hyväksytty. Kopio takuukuitista on liitettävä mukaan eli skanneria tai kopiokonetta ja tulostinta tarvittaisiin. Lisäksi vikakuvauspohja tulisi täyttää - on kuulemma sähköpostissa. Sokeat silmäni eivät onnistuneet sitä löytämään. Liitteenä oli tulostettava rahtikirja lähettifirmaa varten. Taas pitäisi olla se tulostin.


Seuraavaksi Acer olisi halunut minun kietovan laitteen joka laidalle vähintään 5cm kuplamuovia. Ei sitä mukavasti poksauteltavaa muovia varastosta minulta löydy. Jos tätä kuplamuovia tai jotain muuta vastaavaa ei kiedota laitteen ympärille ja kuljetuksessa kävisi jotain, arvaatte varmaan vastuunkantajan.

Kun sitä tulostinta ei ole, soitin Acerin tukeen. Ruuhkaa tuntui olevan, joten ajattelin suosiolla kääntyä myyjän puoleen eli Verkkokauppa.com kutsui. Vein koneen kolmannen kerroksen huoltopisteeseen, joka oli vekkulisti myymälän ulkopuolella.

Kerroin netin kautta tehdystä vikailmoituksesta.. Sinänsä ystävälliseen sävyyn todetiin, että nyt liikkeen täytyy kysyä laitevaslmistajalta lupa laitteen toimittamiseksi huoltoon. Jos olisin suoraan laittanut läppärin lähettifirman kautta, silloin huollossa menisi muutamasta päivästä viikkoon. Nyt kun erehdyin tuomaan laitteen ostopaikkaan, huolto kestääkin parista viikosta eteenpäin. Kerroin saaneeni luvan ja tapausnumeron laitevalmistajalta, mutta se ei kuulemma auttaisi Verkkokauppa.comia.

Laitevalmistajan ja myyjäliikkeen välinen yhteistyö ei vakuuta. Jos olen jo täyttänyt tiedot koneesta ja saanut tapausnumeron sekä huoltoluvan, kaikki lähtee nollasta liikkeessä: he pyytävät valmistajalta mahdollisuutta toimittaa laite huoltoon. Yhteistyö paranisi, jos asiakaaan saatua tapausnumeron huoltoa varten, sitä voitaisiin hyöydyntää myös laitteen myyjän tiskillä.

Mistä johtuu ero laitteen takaisin saamisessa myyjäliikeen ja laitevalmistajan välillä? Ilmeisesti laitevalmistajalle on edullisinta laittaa asiakas itse palvelemaan itseään kuin hoitaa homma jälleenmyyjän kautta. Jätetäänkö jälleenmyyjiltä tulleet laitteet huoltojonon perälle? Asiakkaallehan palvelun pitäisi olla yhtenäistä, toimittaa hän laitteen mitä väylää pitkin takaisin.

Voisiko joku yritys kunnostautua asiakkaiden huoltojen erinomaisessa hoitamisessa?
Huolto on tärkeä viite asiakkaalle siitä onko hän jatkossa valmis asioimaan laitteen myyjän kanssa tai ostamaan joskus saman valmistajan laitetta. Jos vian tullessa apua ei ole saatavilla helposti, ei ehkä jatkossa halua ottaa riskiä saman merkin kanssa. Toisaalta positiivinen kokemus huollosta luo luottamusta jatkossakin: hommat sujuvat, voin ostaa seuraavan koneen heiltä.


maanantai 9. joulukuuta 2013

Hippusellinen ylellisyyttä

Ylen uutiset kertoi äskettäin miten elokuvateatterit ovat rynnistäneet uuteen nousuun Ranskassa. Erityisesti kiinnostusta herättävät luksusteatterit, joissa on mahdollista katsoa leffaa sohvalta ja nauttia samaan aikaan vaikka viiniä tai tryffelipopcornia.

Isot elokuvateatterikompleksit ovat lisänneet ihmisten kiinnostusta elokuviin Suomessakin. Lisäksi kotimainen elokuva vetää mukavasti katsojia. Erityistä luksusta elokuvateatterikäynneistä ei ole tehty.

Suomalaiset elokuvateatterit ovat helposti lähestyttäviä. Ei ole kauan kun Finnkino kampanjoi kertomalla miten arjen harmautta voi paeta edullisiin arkipäivänäytöksiin. Elokuvalippujen ostosta on tehty tekniikkaa hyödyntäville todella helppoa. Liput voi ostaa netissä ja saada vaikka suoraan kännykkään.

Miten yhdistää arkipäiväisyys ja toisaalta tunne jostain erityisesti hiukan jokapäiväisen elämän yläpuolelle nousevasta elämyksestä?

Ne jotka yhtään tuntevat minua, ovat saaneet osansa Espoon Sello-kauppakeskuksen yhteydessä olevan Bio Rex-teatterin Rex-salin suitsutuksesta, jonka istuimet muistuttavat rennon asennon mahdollistavia tv-tuoleja taittuvine selkänojineen ja jalkaosineen. Finnkino kaupittelee muutamassa salissa premium-istuimia. Ne ovat nahkaisia ja hitusen normaalia istuinta isompia.

Ehkä nuo istuimet ovat yksi askel kohti sopivasti ylellisempää. Luksuksen kohdalla täytyy muistaa, että ihmiset ovat kyllä valmiita maksamaan siitä enemmän, mutteivät kohtuuttomuuksia, ellei kyse ole jostain todella itselle elämykselliseksi ja tärkeäksi koettavasta. Suomalaiseen kulttuuriin ei sovi liiallinen ylellisyys, sitä pidetään pröystäilynä.

Puhutaan sitten mielummin lisämukavuuksista. Miten olisi esimerkiksi näytös, jossa lipun hinta pitäisi sisällään napostetavan ja juoman. Tietenkin nämä odottaisivat salissa, eikä leffakävijän tarvitsisi kanniskella popcorn-astiaa tai isoa limua ympäri teatteria.

Taloudellisesti huonoina aikoinakin ihmiset kaipaavat mukavuutta ja erityisesti pakoa todellisuudesta. Aiempien kalliiden elämysten sijalle haetaan jotain kukkarolle sopivampaa mukavuutta ja arjen harmauden poistajaa. Ostetaan vähän hienompaa wanhan ajan jäätelöä tai mennään nauttimaan kolmiulotteisesta elokuvasta.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Paha pukki

Televisiomainoksiin on livahtanut toisenlainen joulupukki. Hän sanoo suoraan ettei hoida köyhiä lapsia. Tietenkin totuus sattuu ja joku on menettänyt malttinsa - ainakin Ilta-Sanomien jutun mukaan.

Mainos on Unicefin ja tarkoitus on houkutella lahjoittajia hyväntekeväisyyteen köyhille lapsille. Ainakin huomion tämä pätkä onnistuu herättämään. Itse hätkähdin nähdessäni mainoksen ensimmäisen kerran ja ajattelin Unicefin uskaltaneen laskea ilmoille aika rohkean mainoksen.

Kuten alussa mainitsin, tottahan koko mainos on. Joulupukki ei käy kaikkien lapsien luona. Joulu on länsimaissa yltäkylläisyyden juhlaa - ei toki täälläkään kaikille. Lahjat ja jonkinsortin ylensyönti ovat monelle keskeisiä elementtejä pyhien aikana.

Joidenkin kohdalla syyllistäminen ja paha mieli voivat toimia, luulen ettei enemmistön. Lapsille on opetettu lahjojen olevan kiltteyden osoitus (tätä periaatetta olen aina ihmettellyt, kiltteys ei myöhemmässä elämässä tuo mitään suoraa palkintoa, hyvin pitäisi osata käyttäytyä muutenkin), joten konkreettisen lahjan sijaan kaivo Afrikassa voi herättää lapsessa hämmennystä. Lapsena ei vielä ymmärrä jouluun liittyvää antamisen periaatetta. Toki sitä voi ja pitää opettaa lapsille.

Ymmärrän että joskus nähdessään yltäkylläisyyttä ja sitten köyhyyttä, voi kontrasti tuntua irvokkaalta. Hätä on kova ja tuntuu ettei tavallinen viesti mene perille. Silloin voi syntyä halu koputtaa toisen omaatuntoa kovemmalla kädellä. Pahalla vaan harvemmin saa hyvää.

Jos esimerkiksi köyhien lasten hädästä syntyy toivoton olo, sulkee mielummin korvat ja silmät koko asialta. Kun luodaan kuva siitä, mitä kaikkea hyvää on tehty ja mitä muuta hyvää lisärahalla voisi tehdä, voivat kukkaron nyörit hölletä helpommin.

Viime Nälkäpäivä-keräyksessä tein kiinnostavan havainnon. Kauppakeskuksessa oli lipaskeräyksen lisäksi piste maksukortilla lahjoittamista varten. Monilla ei nykyisin ole enää kolikoita kilisemässä taskuissa. Hyväntekeväisyyttä voi edistää tarjoamalla uusia mahdollisuuksia auttamiseen.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Älä osta mitään?

Äskettäin vietettiin "Älä osta mitään"-päivää. Vuosittaisen tapahtuman tarkoituksena on saada harkitsemaan omaa kuluttamistaan ja tätä opetellaan olemalla ostamatta mitään. Yhtä järkevää kuin painonhallinnan harjoittelu olemalla päivä vuodessa syömättä.

Joskus aiempana vuonna perehdyin tapahtuman Facebook-sivuihin. Keskusteluissa pohdittiin idean hienoutta, mutta harmiteltiin kun sinäkin päivänä pitäisi saada tupakkaa tai vauvalle ruokaa. Ratkaisuksi pulmaan pähkäiltiin niiden ostamista edellisenä päivänä.

Taitavat olla aika harvassa he, jotka kykenevät täydelliseen omavaraisuuteen. Viimeistään isomman taudin iskiessä tarvitsee turvautua lääketieteeseen ja silloin omavaraisuus loppuu siihen. Koska nykyinen yhteiskunta on rakennettu erikoistumisen varaan joudumme jollain tavalla vaihtamaan osaamistamme tavaroihin ja palveluihin.

Ostaminen on vaihdon väline eikä itsessään hyvä tai paha asia. Sillä on merkitystä mitä ostaa ja mistä. Toki kuluttaja ei yksin voi kaikkea ja tuntuu että liikaa ollaan sälyttämässä yksittäisen ihmisen niskaan.

Huomioitavia asioita on liikaa, mietitään vaikka erilaisten merkintöjen määrää: on useita eettistä tuotantoa, ympäristön huomioimista ja kotimaisuutta osoittavia merkkejä. Näiden merkkien ohella tietysti täytyy miettiä tuotteen tai palvelun ominaisuuksia sekä rahojen riittävyyttä.

Ehkä "Älä osta mitään"-päivä saa jonkun omatunnon tuskan rauhoittumaan vuoden suurimman kulutusjuhlan alla. Itse näen isompana ympäristötekona erään elokuvateatteriketjun kampanjan, jossa kehoitetaan ostamaan sarjalippuja pukinkonttiin, sillä leffalippuihin menee vähemmän lahjapaperia. Syyllistämisen sijaan tarvitaan tukea oikeisiin päätöksiin.


maanantai 2. joulukuuta 2013

Sallitut ja kielletyt nautinnot - eli aivan kauheaa hömppää!

Englannin kielessä on termi "guilty pleasures" eli syyllisyyttä aiheuttavat nautinnot. Suomen kielestä ei löydy hyvää vastinetta, mutta käytetään vaikka sanaa hömppä.

Haluamme vaikuttaa älykkäiltä, siksi usein tuomitsemme hömpän vaikka sitä kulutamme. Jos taas haluaa vaikuttaa vähän älykkäämmältä ja kaupan päälle hitusen kapinalliselta voi tuomita hömpän tuomitsemisen.

Hömpän määrittely on sosiaalista. Joitakin asioita lähes kaikki pitävät hömppänä, esimerkiksi iltapäivälehtiä, saippuaoopperoita tai Seiskaa. 

Hyväksyttävänä pitämiseen vaikuttaa viiteryhmä, teinitytöt eivät yleensä tuomitse toisiaan Robinin kuuntelemisesta, mutta aikuiset ja pojat naureskelevat nuoren popparin ihailijoille.

Kun hömpästä puhutaan, se tyypillisesti liitetään naisten alueeksi. Vaikka isopovisen naisartistin perässä kuola suussa juoksevaa miestä saatetaan paheksua, sitä ei pidetä hömppänä. 

Hömppä tuottaa nautintoa. Syyllisyys tulee siitä mitä asioita hömppään liitetään: tyhmyyttä ja alhaisten viettien tyydyttämistä. Jotain se meidän mielissämme kutittelee, koska suosio ei vaikuta olevan hiipumassa. 

Hömppänä pidettävä materiaali käsittelee keskeisiä elämään liittyviä kysymyksiä: ihmissuhteita (erityisesti rakastumista ja eroa), erehtymistä, seksuaalisuutta ja myös kuolemaa. 

Hömpän pintaraapaisumainen ja osin skandaalinsävyinen käsittelytapa on sekä vahvuus että heikkous. Se tarjoaa helposti lähestyttävän tavan kertoa mutkikkaita asioita ja mahdollisuuksia samaistumiseen. Toisaalta yliyksinkertaistaminen ja dramaattisuuden korostaminen voi vääristää todellisuutta rajusti.

Julkkiksiin keskittyneessä uutisoinnissa ja tositelevisiossa eettisiä pulmia aiheuttaa tuotantotapa. Miten kestävällä pohjalla on tapahtumien keskipisteessä olevien kohtelu? Hymistelystä ja tuomitsemisesta ei kuitenkaan ole apua: se tapaa lisätä vettä myllyyn. 

Jos kokee jonkun kohtelun epäoikeudenmukaisena, kannattaa olla pidentämättä tarinan elinikää: mikä pysyy keskustelussa pysyy myös elinvoimaisena julkisuudessa.