Simppeli sääntö yrityksen eettisyyden ja maineen säilyttämiseen.

Tällä viikolla pari valtionyritystä on päässyt otsikoihin kyseenalaisilla käytännöillään. Ensin iltapäivälehdet uutisoivat Finnairin solmineen vuonna 2002 sopimuksen, jossa sen kiinalaisilta työntekijöiltä viedään perusihmisoikeuksia. Seuraavaksi Savon Sanomat kertoi, ettei VR avusta invalideja kaikilla asemilla junaan.

Molemmat firmat ovat selitelleet tekemisiään. Finnair julkisti tiedotteen, jossa kerrottiin ettei kiinalaisen yrityksen kanssa solmitussa sopimuksessa mainittuja ihmisoikeuksia polkevia ehtoja ole koskaan käytännössä sovellettu. VR taas vetosi EU-säädökseen ja sälytti vastuuta Liikennevirastolle.

Finnairin tiedote pahoittelee moneen otteeseen heille itselleen koitunutta harmia:  "On ikävää, että julkisuudessa on syntynyt valitettava väärinkäsitys.." "On kuitenkin valitettavaa, jos erittäin tärkeää perusoikeusnäkökulmaa käytetään viemään huomio pois niistä haasteista.." Myös VR:n palvelujohtaja Ari Vanhanen kiinnittää huomiota sanomisissaan vain yritykselle aiheutuvaan epämukavuuteen: "Tämä on meille iso taloudellinen rasite."

Miltä sinusta kuulostaisi kaveri, joka syrjii raskaana olevia ja kulkee apua pyytävän invalidin ohi? Entä jos hän vielä valittelisi hänelle itselleen tästä kaikesta syntynyttä harmia.Parantaisivatko kaverin selittelyt sinulle syntyvää kuvaa tästä ihmisestä? Jaksaisitko edes kiinnostua niistä?

Jos etiikka tuntuu yrityksestä höpöjutulta, (joka ei muuten ole mitään huuhaata, kuluttajat haluavat yritysten vaikuttavan paremman maailman kehittämiseen) kannattaa miettiä päätöksiä tehdessä millaisen lööpin toimittaja voisi tästä saada. Tämän pidemmälle ei tarvitse aivojaan rasittaa.

Tekemisiään voi puolustella jälkikäteen: vedota sopimuksen vanhuuteen tai jonkun toisen vastuuseen. Kuitenkin lööppi on se joka jättää vahvemman muistijäljen. Tiedotteen luokse eivät suuret massat löydä samalla tavalla kuin uutisotsikon äärelle. Yrityksen oma kertomus rakentuu kuluttajan mielessä helposti enemmänkin totuutta kaunistelevaksi tarinaksi.

Anna minun valita käyttäjätunnukseni!

VR synnytti vuonna 2012 järjestelmäuudistuksen yhteydessä Veturi-nimisen kanta-asiakasohjelman. Välillä Veturi tarjoaa jäsenilleen huomattavan halpoja matkoja ja se on toiminut houkuttimena liittymiselle.

Veturilla on ollut yksi iso ongelma. Järjestelmä luo jokaiselle liittyjälle käyttäjätunnuksen, joka on ollut numerosarja. Kuka muistaa lippua ostaessaan satunnaisen numeroyhdistelmän? Semminkin kun erilaisia numerosarjoja on muistettavana jo muutenkin.

 VR on yrittänyt houkutella Veturi-asiakkaitaan kirjautumaan, muuloinkin kun tarjoushintaisia lippuja ostettaessa, erilaisilla arvonnoilla. Ilmeisesti maanittelu ei ole purrut, koska VR on vihdoin mahdollistanut käyttäjätunnuksen vaihtamisen asiakkaan itse haluamaksi. Kerran asiaa VR:ltä kysyessäni todettiin aika monen ovat antaneen käyttäjätunnuksesta palautetta.

Kuten monissa muissakin tarinoissa, tässä on myös opetus. Jos asiakkaiden haluaa käyttävän jotain järjestelmää, käyttäminen pitää tehdä helpoksi ja antaa valita käyttäjätunnus itse. Voisin veikata että tätäkin kanta-asiakasohjelmaa suunniteltaessa on mietitty vain teknisiä seikkoja: valittu mahdollisimman helposti toteutettavissa oleva vaihtoehto. Tai sitten on vain oletettu ja olettaminen ei ole hyväksi.

Helposta teknisestä toteutuksesta ei ole mitään hyötyä, jos kukaan asiakas ei sitoudu ohjelmaan käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi. Vähän halvempi ja helpompi yritykselle, mutta isommaksi osaksi tyhjän panttina.