Luin maanantaina Annu Nieminen-Pietinalhosta. Hän oli menestyksekäs konsultti, joka teki pitkää päivää. Jossain vaiheessa uupumus iski ja hän joutui sairaslomalle. Sairaslomalla hän oivalsi uupumuksen johtuvan oman työnsä merkityksettömyydestä, ei niinkään pitkistä päivistä. Tavallaan Annu eli markkinoiden maailmaa eikä kulkenut omaa tietänsä.
Markkinat pettyvät, toivovat, odottavat - en ole ensimmäinen joka on hämmästellyt tätä suurta mystistä voimaa, joka kuitenkin kuulostaa tuntevalta persoonalta. Yritykset, valtiot ja yksittäiset ihmiset juoksevat markkinoiden perässä ja seisovat vaikka päällään toteuttaakseen markkinoiden tahtoa.
Todellisuus on kuitenkin se, että markkina ei kuluta mitään eikä myöskään tee päätöksiä. Jokaisen ostopäätöksen takana on aivan tavallinen asiakas ja yrityksen päätösten takana yksi tai useampi ihminen. Siinä mielessä markkinoita ei ole siis olemassa. Tietenkin jokainen vilkuilee ympärilleen miettiessään ratkaisuja, mutta lopullisen päätöksen takana on kuitenkin joku yksilöitävissä oleva taho. Oli se sitten Katainen tai Matti Meikeläinen.
Miksi siis seurata markkinoita? Kaikki muutkin seuraavat markkinoita ja menevät saman massan mukana. Entä jos kulkisikin vastavirtaan? Jos päätökset tekisikin markkinoiden sijaan oman tilanteen mukaan. Oman tahdon mukaan, edustaa sitten yritystä tai on yksityinen henkilö.
Kannattaa muistaa että ns. markkinat eli se suuri massa on mennyt monesti vipuun, eipä esimerkkiä tarvitse hakea kuin Yhdysvaltojen asuntokuplasta tuosta ennen 2010-lukua. Ja sitä vähän aikasemmin elettiin it-kuplassa. Silloin jos tarpeeksi moni olisi pysähtynyt ja miettinyt toiminko järkevästi vai markkinavirran viemänä. No, menneitä on turha jossitella, mutta jos voisimme tulevaisuudessa oppia toimimaan toisin.
