Miksi muutama kymmensenttinen vedestä kismittää vietävästi ravintolassa kävijää? Tekeekö ilmainen juoman santsaus hampurilaispaikan houkuttelevammaksi?
Ravintolassa syöminen ei ole Suomessa halpaa. Ruoka-annoksien hintojen kohdalla puhutaan eurojen sijaan kymmenistä euroista. Kun pulitat ateriasta kiitettävän määrän rahaa, tuntuu 50 sentin lisä hanavedestä suorastaan keljuiluna vaikkei sen tarjoaminen ole ravintolalle ilmaista (toisaalta se ei ole mikään suuri lisäkustannus aterian yhteydessä tarjottuna).
 |
| Onko sinulla jano? |
Päinvastainen vaikutus syntyy ilmaisesta santsausmahdollisuudesta. Kahvi tai limu samaan mukiin santsattuna ei käytännössä lisää yrityksen kustannuksia. Kahvin ystävät saattavat lipittää useammankin kupillisen, mutta harvempi kovin suuresti kaipailee lisälimua hampurilaisateriaan.
Kyseessä on eleen merkitys. Vaikutusvallan psykologiassa tunnetaan lahjan arvo. Kun minä annan sinulle jotain, sinä jäät velkaa minulle. Lahjan ei tarvitse olla suuri: tarjoilijan tuomat karkit lisäävät annetun tipin määrää.
Vedestä laskuttamisen yhteydessä käyttäisin negatiivisen lahjan käsitettä. Koen sinun ottavan rahaa jostain, joka minun silmissäni on ilmaista. Kyse ei ole enää pelkistä kymmenistä senteistä, vaan halustasi päästä lompakolleni.
Oletamme tiettyjen asioiden kuuluvan palveluun. Siksi erilaiset lisämaksut herättävät suuria tunteita. Jokaisen yrityksen tulisi uusia maksuja suunnitellessaan miettiä voiko potentiaalinen lisätulo osua ikävästi omaan nilkkaan.
Useimmat meistä arvostavat suuripiirteisyyttä ja anteliaisuutta, erityisesti jos olemme itse niiden kohteena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti