Tuote nimeltä presidentti.

Ei ole ensimmäinen kerta tässä blogissa, kun elokuva saa minut tietokoneen näppäimistölle. Tällä kertaa reaktion sai aikaan kohua herättänyt Tuukka Temosen "Presidentintekijät"-dokumentti.

Miksi Niinistön vaalikampanjaan aktiivisesti osallistuneita pelotti tämän elokuvan julkaiseminen? Se paljastaa varsin kylmän totuuden: presidentti on tuote siinä missä kolajuoma. Moneen otteeseen kampanjaväki pitää kauppaamansa tuotetta hapottomana ja ilmaisee sen varsin suorasanaisesti. Kirosanaja lentelee kiitettävästi suunnittelukokouksissa.

Harva osaa ajatella koneistoa ehdokkaan kauppaamisen takana. Paljastaessaan mekanismeja ohjaaja Tuukka Temonen tarjoaa äänestäjille kuluttajansuojaa. Jokainen on nähnyt amerikkalaisia elokuvia ja tv-sarjoja, joissa kerrotaan todella laskelmoidusta kampanjatyöstä. Ehkei Suomessa eletä vielä siinä maailmassa, mutta ei tämä aivan lintukotokaan dokumentin mukaan ole, kuten ehkä oletamme.

Kampanjoinnista vastaava Taru Tujunen on huolissaan kun Sauli Niinistö haluaisi pienentää vaalibudjettia. Tujunen tuntee suurta harmitusta, kun ehdokas on ilmoittanut halustaan luopua televisiomainonnasta. Ongelmia aiheuttavat lisäksi kaupattavan tuotteen omapäisyys, Niinistö ei taivu suoraan myyntiorganisaationsa tahtoon. Jonkun pitäisi puhua hänelle, pitää olla innokkaampi eli siis myyvempi.

Ostajia houkutellaan pahvisauleilla ja yleisötilaisuuksilla. Kauppakeskusten avajaisissa ja erilaisissa hintajuhlakarkelo-päivissä porukkaa keräävät paikalle usein artistit, samalla hunajalla haetaan osallistuja Niinistön pippaloihin. Lisävetonaulana on kilpailu, jossa voi voittaa limsaa.

Kun on selvää, että toiselle kierrokselle mennään, kampanjaryhmä miettii miten ehdokkaan pitää reagoida tulokseen vaalivalvojaisissa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen analysoidaan kilpailevaa tuotetta. Koska Haavisto on tuoreempaa tavaraa ja edustaa tulevaisuutta, pitäisi oma tuote hioa vastaamaan kilpailijan ominaisuuksiin. Porvariutta sekä konservatiivisuutta kartetaan, suvaitsevaisuus-elementtiä korostetaan.

Ymmärrän hyvin, miksei Niinistö halua alistua kampanjakoneiston vietäväksi. Eihän hän sen jälkeen edusta omaa itseään, vaan muuttuu luotujen mielikuvien kimpuksi. Politiikka on asioiden päättämistä. Jotkut sanovat presidentin olevan lähinnä maan mannekiini, mutta haluamme tietää millaisia arvoja edustajamme välittää eteenpäin.

Haluammeko kampanjatoimiston meille luoman hienon pilvilinnan vai oikean ihmisen rosoineen ja useine ulottuvuuksineen?

Mennyt maailma: tulostettavat kupongit ja liput

Kotipizza mainostaa Facebookissa alennuskuponkejaan. Mainospostaus on kerännyt lippulappusten tulostamista kritisoivia kommentteja.

Kodin pienoispainokone käy yhä tarpeettomammaksi. Useimmat liput (Finnkinon leffaliput, VR:n matkaliput) saa suoraan kännykkään.

Nämä herrat eivät käytä kuponkeja.

Samoin on tarjouskuponkien laita: esimerkiksi K-kaupat tarjoavat kohdennettuja etuja asiakkaan Plussa-kortille ladattuna.

Kännykkään viestillä saatavilla kupongeilla ja lipuilla on monia etuja. Niitä ei tarvitse etsiä hätäpäissään ennen elokuviin tai junamatkalle menoa.

Virtuaaliliput säästävät luontoa: aikaisemmin yhden murto-osan paperista vievää kuponkia tulostettaessa jäi paljon hukkatilaa.

Alennuskuponkien merkitys jää hämäräksi. Kupongilla voi näennäisesti rajoittaa tarjoustuotteen hankintamäärää, mutta tulostettavia kuponkeja saa printattua niin paljon kuin mustetta riittää. Ehkä joku yritys voi ajatella myyjälle ojennettavan lipukkeen tuovan arvokkuuden tuntua etuun.

Kotipizza on vastannut kriitiikkiin kännykästä näytettävien kuponkien kelpaavan. Isolle ketjulle tyypilliseen tyyliin tämä käytäntö ei ole levinnyt kaikkien toimipisteiden tietoon kommenteista päätellen. Ilman asiakkaita kampanjaan heitetty raha menee hukkaan

Raivatkaa ehtoviidakot ja liittykää reilukerhoon!

Tarjoan sinulle karkkia, jos teet muutaman ostoksen kauttani. Sitten kerron:

" Lahjaa ei voi siirtää eikä vaihtaa rahaksi. Yksi koodi per asiakas. Koodia ei toimiteta uudelleen, mikäli se hukkuu tai teknisestä tai muusta riippumattomasta syystä ei tavoita vastaanottajaa. Lahjan lunastaminen on asiakkaan vastuulla koodin voimassaoloaikana, eikä lahjaa hyvitetä, mikäli sitä ei lunasteta."

Kasvaako intosi osallistua näiden ehtojen lukemisen jälkeen (tässä vain noin puolet kampanjan ehdoista)? Viitsitkö edes lukea? Ymmärsitkö kaiken?

Osittain kyse on asiakkaaseen luottamisesta, josta kirjoitin äskettäin. Yritys hakee turvaa väärinkäytöksiä vastaan. Vaikka makeisia menisi jokusia vääriin käsiin, riski ei liene merkittävä. Kyseessä on karkki, ei kultaharkko.

Ehtolitania kertoo asiakkaalle suoria syitä olla osallistumatta kampanjaan: koodi voi hävitä, koodi voi jäädä teknisestä syystä tulematta ja sen lunastaminen voi unohtua voimassaoloaikana.

Toki olennaiset tiedot täytyy kertoa, esimerkiksi rajoitukset voimassaoloajassa, mutta mitä enemmän tulee vaikutelma siitä, että potentiaalinen asiakas on vain nameja metsästävä väärinkäyttäjä, liikutaan reilukerhon jäsenyysalueen ulkopuolelle.

Jos joku yritys haluaa asiakkaiden oikeasti kokeilevan tuotettaan tai palveluaan pienen lahjuksen edesauttamana, kannattaa raivata ehtoviidakko niin matalaksi kuin vain voi. Kaikenlaiset vaikeasti tai väärin ymmärrettävät termit (maininnat muusta riippumattomasta syystä ja rajoitetusta voimassaoloajasta ilman voimassaoloajan kertomista) pitää unohtaa.

Jälleen hyvänä ohjenuorana toimii asiakkaan asemaan asettautuminen. Viitsisinkö itse vaivautua ja tuntuisivatko ehdot minusta reilulta?