Näytetään tekstit, joissa on tunniste houkuttelevuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste houkuttelevuus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ei pisteitä kiitos, kultakortti ja jonon ohi.

M Room -parturiketju on päättänyt valjastaa miehisen kilpailuvietin lisätulojen saamiseksi: kalliimmalla kortilla ohittaa jonossa aina halvempien korttien haltijat. Silver-tasolla (jäsenyys 330e hinta 11/2013) kiilaa kortittomat ja ylimmällä Platinum-tasolla (jäsenyys 690e hinta 11/2013) kiilaa kaikki muut. Kaikki jäsenyydet sisältävät saman perustuotteen:  rajattoman määrän hiustenleikkauksia.

Kanta-asiakasohjelmat tuppaavat olemaan tylsiä. Kauppaan kuin kauppaan on kortti, jota näyttämällä saa kerättyä pisteitä, joista sitten joskus saa ehkä jotain etua. Näitä kortteja on jokaisen lompakassa riittämiin, eivät ne todellisuudessa ole osoitus suuremmasta sitoutumista tietyn yrityksen asiakkaaksi.

Lentoyhtiöt ovat jo aikoja sitten tajunneet hyödyntää meissä olevan halun olla muita parempia. Tason noustessa käyttöön tulee oma lähtöselvitys, lounge, mahdollisuus nostaa matkustusluokkaa ja tuoda enemmän matkatavaraa. Monelle ylemmällä tasolla oleminen on jo palkinto itsessään.

Asiakkaiden jakamista kasteihin voidaan olla montaa eri mieltä, mutta jonkin ekstran tarjoaminen on toimivampi palkitsemiskeinona kuin muutaman euron alennuskuponki. Alennuskuponki lämmittää mieltä sen käyttökerran ajan, etuoikeuksien tarjoaminen on pysyvämpi ilo.

Sitouttavan edun arvoa voi harvemmin mitata rahassa vaan kyseessä on alennuksen antamisen sijasta tunnesiteen vahvistaminen. Eräs yritys lähettää asiakkailleen nimipäivänä jäätelön kioskista saamiseen oikeuttavan koodin. Rahallisesti merkittävästä etuudesta ei ole kysymys, mutta tunne muistamisesta syntyy.

Ei pidä vähetellä paremman asiakkaan statuksen merkitystä, kukapa ei haluaisi tuntea itseään tärkeäksi ja pidetyksi.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Raivatkaa ehtoviidakot ja liittykää reilukerhoon!

Tarjoan sinulle karkkia, jos teet muutaman ostoksen kauttani. Sitten kerron:
" Lahjaa ei voi siirtää eikä vaihtaa rahaksi. Yksi koodi per asiakas. Koodia ei toimiteta uudelleen, mikäli se hukkuu tai teknisestä tai muusta riippumattomasta syystä ei tavoita vastaanottajaa. Lahjan lunastaminen on asiakkaan vastuulla koodin voimassaoloaikana, eikä lahjaa hyvitetä, mikäli sitä ei lunasteta."
Kasvaako intosi osallistua näiden ehtojen lukemisen jälkeen (tässä vain noin puolet kampanjan ehdoista)? Viitsitkö edes lukea? Ymmärsitkö kaiken?

Osittain kyse on asiakkaaseen luottamisesta, josta kirjoitin äskettäin. Yritys hakee turvaa väärinkäytöksiä vastaan. Vaikka makeisia menisi jokusia vääriin käsiin, riski ei liene merkittävä. Kyseessä on karkki, ei kultaharkko.

Ehtolitania kertoo asiakkaalle suoria syitä olla osallistumatta kampanjaan: koodi voi hävitä, koodi voi jäädä teknisestä syystä tulematta ja sen lunastaminen voi unohtua voimassaoloaikana.

Toki olennaiset tiedot täytyy kertoa, esimerkiksi rajoitukset voimassaoloajassa, mutta mitä enemmän tulee vaikutelma siitä, että potentiaalinen asiakas on vain nameja metsästävä väärinkäyttäjä, liikutaan reilukerhon jäsenyysalueen ulkopuolelle.

Jos joku yritys haluaa asiakkaiden oikeasti kokeilevan tuotettaan tai palveluaan pienen lahjuksen edesauttamana, kannattaa raivata ehtoviidakko niin matalaksi kuin vain voi. Kaikenlaiset vaikeasti tai väärin ymmärrettävät termit (maininnat muusta riippumattomasta syystä ja rajoitetusta voimassaoloajasta ilman voimassaoloajan kertomista) pitää unohtaa.

Jälleen hyvänä ohjenuorana toimii asiakkaan asemaan asettautuminen. Viitsisinkö itse vaivautua ja tuntuisivatko ehdot minusta reilulta?