Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisältömarkkinointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisältömarkkinointi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Marketti pukeutuu blogiin

Löysin marketin vaatteista kertovan "Toimittaja pukeutuu Prismaan" -blogin. Siellä SOK Median yhteisöpäällikkö pukeutuu erilaisiin Prismasta saataviin vaatteisiin. Tuotemerkit ja hinnat hän auliisti kertoo lukijoilleen.

Sisältömarkkinointi ja sosiaaliseen mediaan rynniminen ovat trendikkäitä ilmiöitä yrityspiireissä, puhutaan somen haltuunotosta. Ikävä heittää hiukan kylmää vettä niskaan innokkaimmille, sosiaalista mediaa kun ei voi hallita tai kahlita.

Periaate somen hyödyntämisestä liiketoiminnassa kuulostaa hienolta. Perinteisissä viestimissä yritykselle hankaluuksia tuottavat portinvartijat eli toimittajat - hienoinkaan lehdistötiedote ei yleensä mene sellaisenaan läpi. Toki aina on ollut lepsua ja laiskaa journalismia ja journalisteja, mutta ne ovat toisen keskustelun paikka.

Mikä yllätys täältä paljastuu?
Media ilman portinvartijoita saattaa tuntua jättipotilta. Yrityksen omat viestit voidaan julkaista tismalleen halutussa muodossa: kertoa niistä omista hienoista tuotteista ja palveluista rajattomasti. Ja tämän oletuksen varassa mennään pahasti metsään.

Kukaan ei halua lukea blogista tai Facebookista pelkkiä tiedotteita. Jokainen nettiyhteyden päässä oleva voi tuottaa sisältöä verkkoon, joten kilpailu huomiosta kiristyy. Sosiaalisesta mediasta haetaan viihdettä, uusia kontakteja, tietoa ja ajatuksia. Mikäli yritys ei pysty sisällöllään näihin tarpeisiin vastaamaan, se hukkuu kaiken muun saatavilla olevan materiaalin alle.

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Blogisisältöjen kertoessa enemmälti erilaisista tuotteista, varsinkin muoti- ja kosmetiikkablogeihin suhtaudutaan kuten mainoksiin. Yritykset ja bloggaajat ovat siis sahanneet omaa oksaansa nostaessaan tuotteet sisältöjen keskiöön.

Minä taidan hakeutua kolajuomajätille töihin bloggaamaan. Kerron sitten kuinka tänään nautin Zeroa tai Maxia (firmasta riippuen), jonka ostin rajoitetun ajan voimassaolevaan tarjoushintaan lähikaupasta. Lukisitko?

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Mainokseton maailma

Tiedättekö todella hurjan tieteiskuvitelman? Otsikosta arvaatte. Kuulen jo jonkun hierovan käsiään - pääsisi eroon niistä ärsyttävistä mainoksista. Aika monta muuta muutosta tapahtuisi samalla.

Googlen idea pohjautuu kuluttajalle maksuttomiin mainosrahotteisiin palveluihin. Mainoksettomassa maailmassa rahat pitäisi saada suoraan palvelujen käyttäjiltä. Kuinka veloittaa Youtuben kissavideoiden jakajilta tai nettihakuja tekevältä?

Sähköisestä sisällöstä useimmilla ihmisillä on kosketuspintaa radioon ja televisioon kasvavasta verkkoinnostuksesta huolimattta. Mainoksettomassa maailmassa radiosta jäisivät jäljelle Yleisradion kanavat ja televisiossa näkyisivät julkisesti rahoitettujen kanavien rinnalla pelkät maksulliset kanavat.

Jotkut perinteiset paperiset sisällöt loppuisivat - ilmaisjakelulehtiä ei enää olisi. Tilattavien tai irtonumerona ostettavien lehtien sivumäärät tippuisivat huomattavasti tai hinnat nousisivat. Entistä useampaa lehteä kohtaisi kuolema.

Osa nettilehdistä on jo siirtynyt pelkästä mainosrahoituksesta maksumuurien taakse, Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat. Maksumuurin takana olevaa Hesaria avatessa ensimmäisenä lukijaa on vastassa uutisen sijaan mainos. Jollei se hyppäisikään enää innokkaasti lukijan selaimelle, mainostajan maksamat pennoset veloitettaisiin kuluttajan kukkarosta.

Huomaisiko kukaan, jos yhtenä aamuna asemalla ei olisi enää mainoksia.
Maksullisen sisällön lisäksi nettiin jäisi enää yksityishenkilöiden, yhteiskunnan ja erilaisten järjestöjen ilmaista sisältöä.

Suomessa on joitakin työkseen bloggaavia, heidän tuottamansa sisältö rahoitetaan yhteistyöllä yritysten kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa julkista piilomainontaa: blogin pitäjä kertoo tekevänsä yhteistyötä firman x kanssa ja kertoo sitten yrityksen tuotteesta blogitekstissään. Moni lifestyle-blogi saattaisi kupsahtaa siihen paikkaan.

Kaupunkikuva muuttuisi radikaalisti. Mainosten tilalle jäisi tyhjää tilaa. Tottuisiko silmämme siihen vai tarvittaisiinko korvaavaa ärsykettä - taidetta kenties? Mainonnan loppumisella olisi myös kulttuurisia vaikutuksia: mikä sitten kertoisi meille ihanneihmisen ulkonäöstä ja elämäntavasta tai tarjoaisi syvällisiä filosofia totuuksia "elämä on"-sloganin tapaan.

Kaiken tässä tekstissä mainittujen poistuvien maksuttomien sisältöjen yhteydessä kannattaa muistaa, ettei mainosrahotteisuus tarkoita oikeasti ilmaista. Raha menee kuluttajan lompsasta mainostettujen tuotteiden hinnoissa. Sitä epäilen syvästi, että mainonnan loppumisesta saatava säästö valuisi kuluttajalle itselleen saakka.

Tuotteiden hinnoissa perittävien kulujen lisäksi mainonta vie meiltä aikaa ja huomiota. Kiinnostamattomien mainosikkunoiden kiinni sulkeminen sekä tympääntyminen esimerkiksi itseä koskemattomiin intiimivaivoihin keskittyviin televisiomainoksiin lienee mainonnan suurin kulu. Mainostaja maksaa katsojista tai lukijoista vaikkei asia heitä pätkääkään kiinnosta ja saa vielä kaupan päälle kohderyhmään kuulumattomien ärtymyksen.

Meistä kerätään paljon tietoa verkon käytön yhteydessä. Sen hyödyntämiseen suhtaudumme kriittisesti. Mainonnan kohdennuksen netissä vain asiasta kiinnostuneille voisi aloittaa muutenkin kuin selvittämällä kiinnostuksen kohteitamme.

Kovin yleisessä tiedossa ei ole Facebookissa oleva mahdollisuus estää itseään kiinnostamattomien tuotteiden mainosten näkyminen. Mitä jos verkkomainonta muissakin palveluissa toimisi samalla eliminointitaktiikalla: voisit klikata mainosta ja valita ettei tuote kiinnosta sinua tai ole tällä hetkellä ajankohtainen. Ehkä tämä olisi kompromissi liiallisten yksityisyyttä koskivien tietojen keräämisen ja mainonnan mahdollisimman oikean kohdentamisen välillä.

Mainonnalla on niin laajat vaikutukset, ettei kaikkia niitä pysty yhdessä tekstissä kattamaan. Tarina erikseen on mainostajien siirtyminen entistä enemmän itse sisällöntuottajiksi. Siitä bloggaan myöhemmin.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Asiakkaan sähköpostiosoite ei ole välttämättä aarre.

Lukaisin tänään Marko Fileniusen blogikirjoituksen, jossa murehdittiin yritysten mainossähköpostien päätymistä lukemattomina roskapostilaatikkoon.
On entistä todennäköisempää, että mainossähköposteja ei edes huomata saati aukaista ja tutkita tarkemmin. Verkkomedioiden teettämissä tutkimuksissa on havaittu, että lukijat oppivat nopeasti sivuuttamaan myös display-mainonnan sivustoilla sitä juuri noteeraamatta.
Paljastan suuren salaisuuden: asiakkaan sähköpostiosoite ei automaattisesti ole mikään aarre. On tyhmää kerätä meiliosotteita arvonnan tai alennuksen varjolla, vaan jotta yritys ja sen yhteiskumppanit voisivat lähettää uutiskirjeitään (lue:mainosposteja) mahdollisimman moneen lootaan.

Se että asiakas on joskus osallistunut yrityksen arvontaan tai tilannut yksittäisen tarjoustuotteen ei ole mikään tae pysyvästä kiinnostuksesta firmaa kohtaan. Eivätkä "nyt -10% kaikista kodinkoneista" tyyliset mainospostit luo sidettä asiakkaaseen.

Moni yritys kokee sähköpostitse lähetettävän mainonnan edullisena, koska valmiiksi kerättyyn osoiterekisteriin lähetetyt postit eivät maksa mitään, lähettäisi niitä miten paljon vain.
Roskapostilaatikko?

Väärin. Sähköpostipommitus joka ei tuo asiakkaalle lainkaan lisähyötyä, johtaa hyvinkin lähettäjätahon karttamiseen. Vaikka yritys tarjoaisi tulevaisuudessa jotain kiinnostavaa, asiakas ei enää jaksa huomioida mainosviestien tulvassa lilluvaa etua. Siis huono viestien kohdistaminen ja merkityksetön sisältö voi maksaa asiakkuuden.

Eivätkö asiakkaat sitten peru uutiskirjeitä, jotka eivät kiinnosta? Tuskin moni jaksaa vaivautua. Viestin poistaminen ja sähköpostipalvelujen automaattisten lajittelutoimintojen hyödyntäminen on yleistä. Kuten bannerimainonnassa, turtuminen on yleistä - viestien vastaanottaja vaan jättää huomioimatta tiettyjen lähettäjien viestit.

Edelllinen yksinkertaistettuna pariin nyrkkisääntöön: 1) Ei kannata kalastella väkisin sähköpostiosoitteita markkinointitarkoitusia varten, enemmän ei ole parempi. 2) Lähetä kiinnostavaa sisältöä, alennus tai supertarjous johtavat luultavasti viestin ignooraamiseen.