Englannin kielessä on termi "guilty pleasures" eli syyllisyyttä aiheuttavat nautinnot. Suomen kielestä ei löydy hyvää vastinetta, mutta käytetään vaikka sanaa hömppä.
Hömpän määrittely on sosiaalista. Joitakin asioita lähes kaikki pitävät hömppänä, esimerkiksi iltapäivälehtiä, saippuaoopperoita tai Seiskaa.
Hyväksyttävänä pitämiseen vaikuttaa viiteryhmä, teinitytöt eivät yleensä tuomitse toisiaan Robinin kuuntelemisesta, mutta aikuiset ja pojat naureskelevat nuoren popparin ihailijoille.
Kun hömpästä puhutaan, se tyypillisesti liitetään naisten alueeksi. Vaikka isopovisen naisartistin perässä kuola suussa juoksevaa miestä saatetaan paheksua, sitä ei pidetä hömppänä.
Hömppä tuottaa nautintoa. Syyllisyys tulee siitä mitä asioita hömppään liitetään: tyhmyyttä ja alhaisten viettien tyydyttämistä. Jotain se meidän mielissämme kutittelee, koska suosio ei vaikuta olevan hiipumassa.
Hömppänä pidettävä materiaali käsittelee keskeisiä elämään liittyviä kysymyksiä: ihmissuhteita (erityisesti rakastumista ja eroa), erehtymistä, seksuaalisuutta ja myös kuolemaa.
Hömpän pintaraapaisumainen ja osin skandaalinsävyinen käsittelytapa on sekä vahvuus että heikkous. Se tarjoaa helposti lähestyttävän tavan kertoa mutkikkaita asioita ja mahdollisuuksia samaistumiseen. Toisaalta yliyksinkertaistaminen ja dramaattisuuden korostaminen voi vääristää todellisuutta rajusti.
Julkkiksiin keskittyneessä uutisoinnissa ja tositelevisiossa eettisiä pulmia aiheuttaa tuotantotapa. Miten kestävällä pohjalla on tapahtumien keskipisteessä olevien kohtelu? Hymistelystä ja tuomitsemisesta ei kuitenkaan ole apua: se tapaa lisätä vettä myllyyn.
Jos kokee jonkun kohtelun epäoikeudenmukaisena, kannattaa olla pidentämättä tarinan elinikää: mikä pysyy keskustelussa pysyy myös elinvoimaisena julkisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti