Joskus aiempana vuonna perehdyin tapahtuman Facebook-sivuihin. Keskusteluissa pohdittiin idean hienoutta, mutta harmiteltiin kun sinäkin päivänä pitäisi saada tupakkaa tai vauvalle ruokaa. Ratkaisuksi pulmaan pähkäiltiin niiden ostamista edellisenä päivänä.
Taitavat olla aika harvassa he, jotka kykenevät täydelliseen omavaraisuuteen. Viimeistään isomman taudin iskiessä tarvitsee turvautua lääketieteeseen ja silloin omavaraisuus loppuu siihen. Koska nykyinen yhteiskunta on rakennettu erikoistumisen varaan joudumme jollain tavalla vaihtamaan osaamistamme tavaroihin ja palveluihin.
Ostaminen on vaihdon väline eikä itsessään hyvä tai paha asia. Sillä on merkitystä mitä ostaa ja mistä. Toki kuluttaja ei yksin voi kaikkea ja tuntuu että liikaa ollaan sälyttämässä yksittäisen ihmisen niskaan.
Huomioitavia asioita on liikaa, mietitään vaikka erilaisten merkintöjen määrää: on useita eettistä tuotantoa, ympäristön huomioimista ja kotimaisuutta osoittavia merkkejä. Näiden merkkien ohella tietysti täytyy miettiä tuotteen tai palvelun ominaisuuksia sekä rahojen riittävyyttä.
Ehkä "Älä osta mitään"-päivä saa jonkun omatunnon tuskan rauhoittumaan vuoden suurimman kulutusjuhlan alla. Itse näen isompana ympäristötekona erään elokuvateatteriketjun kampanjan, jossa kehoitetaan ostamaan sarjalippuja pukinkonttiin, sillä leffalippuihin menee vähemmän lahjapaperia. Syyllistämisen sijaan tarvitaan tukea oikeisiin päätöksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti