Paha pukki

Televisiomainoksiin on livahtanut toisenlainen joulupukki. Hän sanoo suoraan ettei hoida köyhiä lapsia. Tietenkin totuus sattuu ja joku on menettänyt malttinsa - ainakin Ilta-Sanomien jutun mukaan.

Mainos on Unicefin ja tarkoitus on houkutella lahjoittajia hyväntekeväisyyteen köyhille lapsille. Ainakin huomion tämä pätkä onnistuu herättämään. Itse hätkähdin nähdessäni mainoksen ensimmäisen kerran ja ajattelin Unicefin uskaltaneen laskea ilmoille aika rohkean mainoksen.

Kuten alussa mainitsin, tottahan koko mainos on. Joulupukki ei käy kaikkien lapsien luona. Joulu on länsimaissa yltäkylläisyyden juhlaa - ei toki täälläkään kaikille. Lahjat ja jonkinsortin ylensyönti ovat monelle keskeisiä elementtejä pyhien aikana.

Joidenkin kohdalla syyllistäminen ja paha mieli voivat toimia, luulen ettei enemmistön. Lapsille on opetettu lahjojen olevan kiltteyden osoitus (tätä periaatetta olen aina ihmettellyt, kiltteys ei myöhemmässä elämässä tuo mitään suoraa palkintoa, hyvin pitäisi osata käyttäytyä muutenkin), joten konkreettisen lahjan sijaan kaivo Afrikassa voi herättää lapsessa hämmennystä. Lapsena ei vielä ymmärrä jouluun liittyvää antamisen periaatetta. Toki sitä voi ja pitää opettaa lapsille.

Ymmärrän että joskus nähdessään yltäkylläisyyttä ja sitten köyhyyttä, voi kontrasti tuntua irvokkaalta. Hätä on kova ja tuntuu ettei tavallinen viesti mene perille. Silloin voi syntyä halu koputtaa toisen omaatuntoa kovemmalla kädellä. Pahalla vaan harvemmin saa hyvää.

Jos esimerkiksi köyhien lasten hädästä syntyy toivoton olo, sulkee mielummin korvat ja silmät koko asialta. Kun luodaan kuva siitä, mitä kaikkea hyvää on tehty ja mitä muuta hyvää lisärahalla voisi tehdä, voivat kukkaron nyörit hölletä helpommin.

Viime Nälkäpäivä-keräyksessä tein kiinnostavan havainnon. Kauppakeskuksessa oli lipaskeräyksen lisäksi piste maksukortilla lahjoittamista varten. Monilla ei nykyisin ole enää kolikoita kilisemässä taskuissa. Hyväntekeväisyyttä voi edistää tarjoamalla uusia mahdollisuuksia auttamiseen.