PINS pilkottuna

Aiemmin ostoksista on voinut kerätä pisteitä tai bonuksia. Viime viikolla esiteltiin uusi hamuamisen kohde, pins. Markkinointi&Mainonta-lehden nettisivuilla etuohjelman kehutaan olevan vuoden suurin mainoskampanja ja jättipotti mainostoimistolleen. Onko se samalla onnenpotku etuohjelmaan liittyville asiakkaille?

PINS:in etuina esitellään ketjuriippumattomuutta ja kerättyjen pinssien monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Samat elementit tekevät PINS-ohjelmasta erittäin monimutkaisen.

Pinssien kertymistapa vaihtelee huomattavasti ketjuittain. Siwassa pinssejä hankkii 0,5 käytettyä euroa kohden. Mikäli kuukausittaiset ostot ylittävät 100 euroa, saa lisäksi seuraavan kuun alussa 0,5-3,5 lisäpinssiä. 

Ostoskärry voi joutua pellolle, kun liian mutkikas etuohjelma harmittaa.

Verkkokauppa.com antaa neljästä eurosta pinssin.

Radisson Blu-hotellit myöntävät 500 pinssiä majoittumiskerralta. 

Ja jos edellinen vaikutti liian yksinkertaiselta, voi aivojaan harjoituttaa lisää hankkimalla PINS Mastercardin, jolla tehdyistä ostoista saa 7,5 pinssiä kymmentä euroa kohti.

Kerättyjä pinssejä voi käyttää suoraan Siwoissa ja Valintataloissa, silloin 1000 pinssiä vastaa kuutta euroa. Muuten palkinnot on tilattava erikseen PINS-verkkokaupasta. 

Minkään palkinnon arvoa ei lahjakortteja lukuunottamatta ole mainittu PINS-verkkokaupassa, myöskään tarjolla olevien hyväntekeväisyyskohteiden pinssiä kohti lahjoitettavaa rahamäärää ei kerrota. Kallein palkinto vaatii yli yhdeksän miljoonaa pinssiä - pelkillä ostoksilla se on saavuttamattomissa pinssien rajoitetun kolmen vuoden voimassaoloajan vuoksi.

PINS-etuohjelman mainoksissa korostetaan mahdollisuutta kerätä arkisilla ostoksilla elämyksiä. Suurin osa niistä sijoittuu ainakin vielä muualle kuin Suomeen. Etuohjelman latvialainen alkuperä näkyy esimerkiksi mahdollisuutena tilata pinsseillä elokuvalippu riikalaiseen teatteriin. 

PINS:in nettisivuilla kehutaan 9000 pinssin riittävän Pariisin lentoon airBalticilla. Kuinka suuresta edusta on kysymys? Etu kehotetaan varaamaan 3-7 kuukautta etukäteen ja palvelumaksut sekä verot veloitetaan pinsseillä matkustavalta erikseen. Tarjouslipun airBalticilla Pariisiin saa vajaan kuukauden päähän hintaan 85 euroa. Siitä varsinaisen lipun osuus on 33 euroa, loput muita maksuja.

Aiempia kanta-asiakasohjelmia on kritisoitu kuluttajan hintatietoisuuden hämärtämisestä. PINS on uusin ja samalla ehkä pahiten asiakkaan päätä sekoittava rakennelma. Tarvitaanko kuluttajan sitouttamiseen todella näin monimutkaisia sokkeloita ja uutta korttia jo ennestään niistä pursuavaan lompakkoon?

Nykyaikaa ovat pikemminkin erilaiset mobiililaitteisiin saatavat etusovellukset. Ne säästävät kuluttajia turhilta muovi- tai paperiläpysköiltä ja parantavat palvelua: aikaa ei mene hukkaan oikean kortin etsimiseen lompakosta. Mobiilisovellukset ovat tuoneet "joka kuudes kahvi ilmaiseksi"-tyyppiset leimakortit takaisin. Yksinkertaisin on usein myös kauneinta.

Asiakkaan sähköpostiosoite ei ole välttämättä aarre.

Lukaisin tänään Marko Fileniusen blogikirjoituksen, jossa murehdittiin yritysten mainossähköpostien päätymistä lukemattomina roskapostilaatikkoon.

On entistä todennäköisempää, että mainossähköposteja ei edes huomata saati aukaista ja tutkita tarkemmin. Verkkomedioiden teettämissä tutkimuksissa on havaittu, että lukijat oppivat nopeasti sivuuttamaan myös display-mainonnan sivustoilla sitä juuri noteeraamatta.

Paljastan suuren salaisuuden: asiakkaan sähköpostiosoite ei automaattisesti ole mikään aarre. On tyhmää kerätä meiliosotteita arvonnan tai alennuksen varjolla, vaan jotta yritys ja sen yhteiskumppanit voisivat lähettää uutiskirjeitään (lue:mainosposteja) mahdollisimman moneen lootaan.

Se että asiakas on joskus osallistunut yrityksen arvontaan tai tilannut yksittäisen tarjoustuotteen ei ole mikään tae pysyvästä kiinnostuksesta firmaa kohtaan. Eivätkä "nyt -10% kaikista kodinkoneista" tyyliset mainospostit luo sidettä asiakkaaseen.

Moni yritys kokee sähköpostitse lähetettävän mainonnan edullisena, koska valmiiksi kerättyyn osoiterekisteriin lähetetyt postit eivät maksa mitään, lähettäisi niitä miten paljon vain.

Roskapostilaatikko?

Väärin. Sähköpostipommitus joka ei tuo asiakkaalle lainkaan lisähyötyä, johtaa hyvinkin lähettäjätahon karttamiseen. Vaikka yritys tarjoaisi tulevaisuudessa jotain kiinnostavaa, asiakas ei enää jaksa huomioida mainosviestien tulvassa lilluvaa etua. Siis huono viestien kohdistaminen ja merkityksetön sisältö voi maksaa asiakkuuden.

Eivätkö asiakkaat sitten peru uutiskirjeitä, jotka eivät kiinnosta? Tuskin moni jaksaa vaivautua. Viestin poistaminen ja sähköpostipalvelujen automaattisten lajittelutoimintojen hyödyntäminen on yleistä. Kuten bannerimainonnassa, turtuminen on yleistä - viestien vastaanottaja vaan jättää huomioimatta tiettyjen lähettäjien viestit.

Edelllinen yksinkertaistettuna pariin nyrkkisääntöön: 1) Ei kannata kalastella väkisin sähköpostiosoitteita markkinointitarkoitusia varten, enemmän ei ole parempi. 2) Lähetä kiinnostavaa sisältöä, alennus tai supertarjous johtavat luultavasti viestin ignooraamiseen.