Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. tammikuuta 2014

Vieläkö menisi kaupaksi normaalihinnalla?

Kaupoissa on havaittavissa kaksi taktiikkaa joulukarkkien ja muiden sesonkituotteiden osalta. Jotkut kaupat pyrkivät niistä mitä pikimmin eroon pyhien jälkeen. Toiset taas odottavat - vieläkö joku ostaisi normaalihinnalla?

Kannattaako kaupan todella seisottaa tavaraa hyllyssä pitkään? Tilalle voisi laittaa jotain paremmin myyvää. Kauppias voi tietysti pelasta peliä johon monet käytetyn tavaran myyjät sortuvat. Vaikka tavara ei menisi, mietitään liikaa hankintahintaa. Verkkohuutokaupoissa näkee myyntimiehiä, jotka pyytävät pari vuotta vanhasta tuotteesta vähän vaille uuden hintaa. Ostaja tekee omat laskelmansa ja unohtaa myyntiartikkelin.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Paha pukki

Televisiomainoksiin on livahtanut toisenlainen joulupukki. Hän sanoo suoraan ettei hoida köyhiä lapsia. Tietenkin totuus sattuu ja joku on menettänyt malttinsa - ainakin Ilta-Sanomien jutun mukaan.

Mainos on Unicefin ja tarkoitus on houkutella lahjoittajia hyväntekeväisyyteen köyhille lapsille. Ainakin huomion tämä pätkä onnistuu herättämään. Itse hätkähdin nähdessäni mainoksen ensimmäisen kerran ja ajattelin Unicefin uskaltaneen laskea ilmoille aika rohkean mainoksen.

Kuten alussa mainitsin, tottahan koko mainos on. Joulupukki ei käy kaikkien lapsien luona. Joulu on länsimaissa yltäkylläisyyden juhlaa - ei toki täälläkään kaikille. Lahjat ja jonkinsortin ylensyönti ovat monelle keskeisiä elementtejä pyhien aikana.

Joidenkin kohdalla syyllistäminen ja paha mieli voivat toimia, luulen ettei enemmistön. Lapsille on opetettu lahjojen olevan kiltteyden osoitus (tätä periaatetta olen aina ihmettellyt, kiltteys ei myöhemmässä elämässä tuo mitään suoraa palkintoa, hyvin pitäisi osata käyttäytyä muutenkin), joten konkreettisen lahjan sijaan kaivo Afrikassa voi herättää lapsessa hämmennystä. Lapsena ei vielä ymmärrä jouluun liittyvää antamisen periaatetta. Toki sitä voi ja pitää opettaa lapsille.

Ymmärrän että joskus nähdessään yltäkylläisyyttä ja sitten köyhyyttä, voi kontrasti tuntua irvokkaalta. Hätä on kova ja tuntuu ettei tavallinen viesti mene perille. Silloin voi syntyä halu koputtaa toisen omaatuntoa kovemmalla kädellä. Pahalla vaan harvemmin saa hyvää.

Jos esimerkiksi köyhien lasten hädästä syntyy toivoton olo, sulkee mielummin korvat ja silmät koko asialta. Kun luodaan kuva siitä, mitä kaikkea hyvää on tehty ja mitä muuta hyvää lisärahalla voisi tehdä, voivat kukkaron nyörit hölletä helpommin.

Viime Nälkäpäivä-keräyksessä tein kiinnostavan havainnon. Kauppakeskuksessa oli lipaskeräyksen lisäksi piste maksukortilla lahjoittamista varten. Monilla ei nykyisin ole enää kolikoita kilisemässä taskuissa. Hyväntekeväisyyttä voi edistää tarjoamalla uusia mahdollisuuksia auttamiseen.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Hälyn maailma

Vaikka joulua pidetään rauhoittumisen aikana, niin sitä edeltävät pari kuukautta eivät anna viitteitä hiljenemisen ajasta. Melun määrä vain kasvaa.

Joulu on kaupan alalle tärkeä sesonki. Jos postilaatikkoa ei ole varustettu mainoskiellolla, se saa varmasti täytettä. Televisiokanavien mainostauoilla käydään ehkä normaalia kovempaa kamppailua huomiosta ja kauppakeskusten kaiuttimista jaksetaan muistutella milloin minkäkin sopivuudesta lahjaksi.

Olen jo aiemmin tässä blogissa puhunut verkkomainonnan hyökkäävyydestä. Ärsykkeiden määrä maailmassa on valtava ja huomion herättämiseksi tunnutaan käyttävän jatkuvasti kovenevaa huutoa. Niinhän se menee keskusteluissakin, jos kokee ettei oma ääni kuulu pistetään nupit kaakkoon.

Tunnustan olevani välillä kovaääninen jankuttaja, se ei ole kuitenkaan tehokas keino saada sanomaansa perille. En tiedä, miksi sen oletetaan toimivan mainonnan maailmassa?

Viimeinen kaipaamamme asia on ärsykkeiden määrän kasvaminen, jo nykyinen määrä aiheuttaa stressiä: aivojen on suodatettava päivittäin valtava turhan informaation tulva. Kun sama ärsyke toistuu jatkuvasti, sen huomioiminen vähenee kerta kerralta, lopulta huomaamaamme pelkästään poikkeaman eli jos toistuvaa ärsykettä ei enää tulekaan.

Mitä jos joku tarjoaisikin ärsykevirrassa hiljaisuutta ja rauhaa? Mitä jos jokaiselle huutamisen sijaan etsisi tarkemmin heitä jotka ovat todella kiinnostuneet ja kuiskuttelisi ihan henkilökohtaisesti?