keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Taloustiede ja inhimillinen tekijä.

Liisa Jaakonsaari kiteytti HS.fi-sivustolla julkaistussa jutussa jotain hyvin olennaista.
"Taloustiede ei ole matematiikkaa. Se on uskomusta ja psykologiaa. On ymmärrettävää, että samanlaisen koulutuksen saaneet ja samoissa piireissä pyörivät talousviisaat ovat suurinpiirtein samaa mieltä ja puhuvat samaa pätemiskieltä."
Taloustiede pohjautuu erilaisiin malleihin ja kokemuksiin niistä jossain muualla - puhutaan vaikka Ruotsin tai Tanskan malleista.

Malleja ei voida suoraan testata: ei ole mahdollista tehdä laboratoriota, jossa vain yhtä tekijää muutetaan (esimerkiksi tuloverotusta tai eläkeikää) ja seurata vaikutuksia. Siksi taloustieteessä on käytössä oletus muiden tekijöiden pysymisestä ennallaan.

Taloustieteet unohtavat inhimillisen tekijän. Ja juuri se on keskeinen ellei tärkein vaikutin taloudellisissa ilmiöissä.

Media nostaa framille asiantuntijoita ja yritysjohtajia, joiden keskeinen viesti on ettemme pärjää, meillä menee huonosti. Kohtalaisen hyvässäkin taloustilanteessa oleva ihminen sisäistää viestin. Hän ei syö enää työpaikkaruokalassa, eikä juo kahvilassa sitä kupposta tai osta viikonlopuksi vaimolle kukkia.

Tarpeeksi monen tehdessä sopeutustoimet talouteensa lamamielialan vallitessa, kahvilayrittäjä ja kukkakauppias joutuu supistamaan toimintaansa. Yrittäjä ajattelee pärjäävänsä vähemmillä työntekijöillä tai jopa yksin. Viereisen korttelin vielä hyvin toimeentuleva kahvilan pitäjä ryhtyy pohtimaan, mitä jos hänenkin asiakasmääränsä vähenevät.

Lopputuloksena on kurjistumisen kierre. 

Ei yt-uutisia tai suhdanne-ennustuksia tarvitse sensuroida. Niiden rinnalle tarvitaan kertomuksia onnistumisista ja vaihtoehtoisia tulevaisuuden näkymiä. Asioista pitää puhua muutenkin kuin hysteerisesti hokien että näin täytyy toimia.

Ei ole mitään erillistä taloutta tai markkinoita. On ihmisiä jotka tuntevat ja tekevät ratkaisuja vallitsevan ilmapiirin mukaan. Paniikkimielialassa harva pystyy innovoimaan uutta.

Vaikka Mirja Pyykköä syytettiin aikoinaan sosiaalipornosta televisiossa, hän kehitti positiivisen idean lamavuosina. Pyykkö teki ohjelmasarjan jossa innosti ostamaan suomalaisia tuotteita tietyllä pienellä summalla enemmän kuukaudessa ja kertoi millainen vaikutus sillä olisi työllisyyteen.

Ehkei ohjelma lamaa poistanut, mutta kykeni luomaan positiivista henkeä ja toivoa. Siihen eivät päivittäin ruudussa esiintyvät taloustietäjät pysty. Ja loppuviimeksi toivo ja luottamus ovat lääkkeet talouskurjimuksesta nousemiseen.

torstai 13. helmikuuta 2014

Yritysjohtajien itkuvirsi

Erkki Liikanen sen uskalsi sanoa, hän nimittäin kritisoi yrityksiä valittamisesta ja moittii ilmapiiriä epämiellyttäväksi. Liike-elämä nurisee milloin veroista, sosiaalimaksuista ja palkkakustannuksista.

Samaan aikaan talouslehti Forbes kertoo Suomen olevan kuudenneksi paras paikka yrityksille. Innovaatioympäristönä tämä maa on paras ja siinä paljon parjatussa verotuksessakin 19. sijalla.

Olisiko syy valitukseen vanhan polven yritysmaailman ja sen edustajien asenteissa? Monien yritysten miettiessä pelkkiä kustannussäästöjä Supercell takoo ennätysmäistä tulosta. Pelifirma ei valittele liian kovista veroista ja maksaa ne mielellään Suomeen.

Valoa pimeään!
Yhtä ikävintä esimerkkiä kurjuuden kierteestä edustaa Finnair. Ei käy kieltäminen, etteikö lentäminen olisi hyvin hintakilpailtu ala.

Finnair tuntuu keskittyvän lähinnä leikkamaan jatkuvasti kustannuksiaan. Samalla vaikuttaa ettei lentoyhtiö pysähdy miettimään, miten entistä useamman asiakkaan sydän voitettaisiin.

Monet kehuvat Norweigianin ilmaista langatonta verkkoa lennoilla, toiset pitävät Air Francen aterioista. Kilpailijat kiinnittävät hinnan lisäksi huomiota asiakaskokemukseen ja pyrkivät erottautumaan massasta.

Miten Finnair erottautuu? Olen esimerkiksi kirjoittanut kuinka Uudesta-Seelannista kotoisin oleva lentoyhtiö Air New Zealand hakee näkyvyyttä turvavideoillaan.

Mitä elinkeinoelämän jatkuva valitusvirsi sitten tekee? Narisevan yrityksen maine rapautuu. Lisäksi syntyy negatiivisuuden kierre: liike-elämän kurjuus tarttuu kuluttajiin ja he pitävät euronsa tiukasti taskuissaan.

Nyt siis yritysjohtajat, itkuvirsien sijaan innovointia!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Voisitko rakastua käyttöjärjestelmään?

Theodore Twombly on eroamassa oleva mies. Hän kirjoittaa työkseen rakkaus- ja kiitoskirjeitä toisten puolesta.Theodore ostaa tekoälyllä varustetun käyttöjärjestelmän OS1. Hän ja Samantha-niminen tekoäly rakastuvat. Kyseinen tarina on äskettäin Suomen ensi-iltansa saaneesta elokuvasta Her.

Pidän tulevaisuudesta ja sen tekniikasta kertovista elokuvista. Enitenhän ne kertovat tästä ajasta. Meillä ei ole vielä tekoälyllä saati tunteilla varustettuja käyttöjärjestelmiä. Siitä huolimatta olemme kasvaneet yhteen henkilökohtaisten laitteiden, kuten kännyköiden tai tablettien kanssa.

Parhaiten yhteenkasvamiseen havahtuu kun huomaa mukanaan kantamansa vimpaimen kadonneen. Seuraa säikähtäminen ja orpo olo. Miten pärjään ilman luuriani?

Vaikka taulutietokone ei taatusti jää huutamaan meidän peräämme, me yksipuolisesti ikävöimme taskussa kulkenutta lastamme.

Voi olla että ylitulkitsen elokuvaa, mutta päähenkilön ammatti viestittää tässäkin ajassa vallitsevasta etääntymisen ilmiöstä.

Her ei kerro miksi ihmiset haluavat toisten kirjoittavan rakkauskirjeitä puolestaan. Siinä mielessä ajatus ei tunnu omituiselta, että henkilökohtainen kommunikaatio on jo nykyisin monille vaikeaa.

Samalla kun taskussamme ja kodeissamme on välineitä, joilla voimme olla jatkuvasti yhteydessä toisiin, kasvokkain kohtaaminen vähenee. On syrjääntyneitä nuoria, jotka eivät uskalla astua jalallaankaan ulkomaailmaan, sen sijaan nettikeskustelut ovat heidän maailmansa. Nuorten lisäksi vanhukset jäävät yksin.

Tuotteet voi tilata verkkokaupasta ja noutaa pakettiautomaatista. Yrityksen asiakaspalvelussa puheluun vastaa ihmisen sijaan automaatti. Kun olemme toisten seurassa, räpläämme kännykkää ja ravintolassa unohdamme nauttia ruoasta ottaessamme kuvia annoksesta nettiin.

Aina uuden tekniikan tullessa sen povataan vievän meidät kohti sivityksen rappeutumista ja tuhoa. Ei teknologiaa voi syyttää yksinäisistä vanhuksista tai syrjäytyvistä nuorista, vaan perussyynä ovat ihmiset.

Tekniikan mahdollistaessa yhteyden ihmisiin, joihin muuten emme koskaan törmäisi, ei saa unohtaa kasvokkain näkemisen ja keskustelemisen merkitystä. Se tekoälyn ulottumattomissa.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Sotshi ja sen sponsorit

Sotshin olympialaiset herättävät tunteita - muitakin kuin positiivista urheiluhenkeä. Rehtiyden sijasta ihmisoikeuskysymykset, paikallisen väestön huono kohtelu ja lahjonta on liitetty julkisuudessa kisoihin. Tilanne ei ole sponsorin silmin katsottuna mukava.

Aikaisempien olympialaisten ja muiden suurten urheilutapahtumien yhteydessä yritykset ovat nostaneet mielellään framille virallisen yhteistyökumppanuuden. Näppituntumalta vaikuttaa, että sponsorit ovat Sotshin suhteen hiljaisempia. Jos jotain puhutaan, Sotshin sijaan mainitaan olympiakisojen tukeminen.

Lähetin sponsoreille kyselyn siitä miten he suhtautuvat kisoihin liittyviin eettisiin pulmiin. Asia ei ollut yrityksille vieras ja sain kaikilta tiedustelun kohteilta vastauksen nopeasti.

Eniten tilantetta oli pohdittu Diacorissa. Lääkäriasemaketju on Suomen Olympiakomitean terveydenhuollon yhteistyökumppani eli tue itse olympialaistapahtumaa vaan huolehtii loukkaantuneista suomalaisista urheilijoista. Silti Diacor on saanut kysymyksiä liittyen kisoihin osallistumiseen.
"Urheilijoille / Olympiakomitealle ainoaksi painostuskeinoksi jäisi kisojen boikotointi, mikä tuskin parantaa Venäjän ihmisoikeustilannetta. Uskallan arvella, että jopa päinvastoin, sillä nyt näiden tärkeiden epäkohtien käsittely saattaa noista esiin voimalla, johon ilman kisoja ei olisi mitään edellytyksiä." (Esko Heikkinen, viestintäjohtaja, Diacor terveyspalvelut Oy)
Sotshin olympialaisten sponsoreiden vastaukset noudattavat samankaltaista kaavaa. He toteavat vastustavansa syrjintää. Samalla yleensä kerrottiin yrityksen noudattavan tasavertaisuuden periaatetta toiminnassaan. Luonnollisesti mikään nykyaikainen yritys ei halua epäeettisen toimijan leimaa.
"McDonald’s arvostaa 69 miljoonan asiakkaansa ja noin kahden miljoonan työntekijänsä kulttuuria sekä ainutlaatuisia ominaisuuksia ja erilaisuutta sekä omissa että yrittäjiensä omistamissa McDonald’s-ravintoloissa ympäri maailman." (Heli Ryhänen, viestintäjohtaja, McDonald's Oy)
"Coca-Cola Company tai sen maayhtiöt ja pullottajayhteistyökumppanit  eivät hyväksy toiminnassaan minkäänlaista syrjintää. Yhtiön toimintaohje määrittelee sen, miten sen työntekijöiden – niin Venäjällä, Vietnamissa, Mosambikissa, Venezuelassa tai Suomessa - tulee suhtautua toisiinsa ja niihin henkilöihin, joiden kanssa yhtiö toimii." (Théa Natri, viestintäpäällikkö, Coca-Cola Suomi)
"Olemme yhdessä kansainvälisen olympiakomitean kanssa sitoutuneet tähän tavoitteeseen ja siihen, että urheilu on osa jokaisen ihmisen ihmisoikeuksia. Olympialaiset tulisivat olla avoinna kaikille katsojille, viranomaisille, medialle ja urheilijoille etniseen taustaan, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntaukseen katsomatta."(Malin Rönnmark, viestintäpäällikkö, Samsung)
Sponsoroinnissa perinteet vaikuttavat. Jos on tuettu aiemmin samaa linjaa halutaan jatkaa.
"Omega on ollut virallinen ajanottaja Olympialaisissa Los Angelesin kesäolympialaisista lähtien miltei kaikissa Olympialaisissa. "(Esa Mertanen, Brand Manager, Swatch Group Nordic)
"Coca-Cola on olympialiikkeen pitkäaikaisin yhtäjaksoinen yritysyhteistyökumppani. Coca-Cola oli mukana jo Amsterdamin kisoissa vuonna 1928. "(Théa Natri)
"McDonald’s on sponsoroinut olympialaisia jo 37 vuotta" (Heli Ryhänen)

Coca-Cola Suomen Natri kertoo juomajätin uskovan osallistumisella olevan boikotointia voimakkaampi teho. Ehkä sponsoreiden vetoumuksella tasavertaisuuden puolesta on vaikutuksensa.

Toisaalta olisiko jonkun suuren monikansallisen yrityksen vetäytyminen kisoista saanut aikaan suuremman vaikutuksen? Voisiko sillä olla kuluttajan ostopäätöksiin kisojen tukemista suurempi vaikutus? Rahalla voi vaikuttaa käyttämällä sitä tai käyttämättä jättämisellä.

Sponsorointi on riskipeliä. Yhteistyökumppani voi käyttäytyä sopimattomasti ja samalla pala sponsorin mainetta murenee. Äärimmillään sponsori itse joutuu boikotin kohteeksi. Toistaiseksi Sotshin tukijoihin liittyviä kuluttajaboikotteja ei ole laajemmassa mittakaavassa.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Tykkäämistalous

Moneenko "tykkää ja osallistu kilpailuun"-mainokseen olet tänään törmännyt Facebookissa? Kuinka moneen olet osallistunut pelkän palkinnon takia? Oletko oikeasti kiinnostunut yrityksestä?

Luin eilen mielenkiintoisen blogikirjoituksen videolle.fi-sivustolla. Siinä kerrottiin tilastoja Facebookista ja Twitteristä. Silmiini osui tieto, että 35% Facebookkaajista tykkää sivusta osallistuakseen kilpailuun ja 42% saadakseen alennuksen. Eikös ole hyvä diili, yritys saa huomiota ja tykkääjä mahdollisuuden voittaa tai säästää rahaa?

Pääpalkintoa tavoittelemassa?
Diili ei välttämättä ole hyvä kummallekaan. Tykkääjän Facebook-kavereille lähtee tieto tykkäyksestä eli suosittelet yritystä, jossa et välttämättä ole asioinut tai josta nyt et oikeasti edes niin kamalasti pidä.

Jatkossa saat mainospostauksia tältä firmalta ja niistä osa välittyy kavereillesi. Minä olen saanut mitä tyhmempiä mainoksia tutun tykkäysklikkauksen verukkeella.

Yrityksen saamasta huomiostakin voidaan olla monta eri mieltä. Moniko aktiivinen kilpailuihin osallistuja muistaa viikon päästä mitä on tullut tykättyä? Harmaasta massasta tällä ei ainakaan onnistu erottautumaan.

Ajatellaan arvonnan houkuttelevan vaikka parituhatta tykkääjää. Iso osa tästä joukosta ei ole oikeasti kiinnostunut yrityksen tarjonnasta. Facebook-postaus ei sinällään maksa mitään, mutta kun viestit ohjataan väärälle ihmiselle se herättää ärtymystä. 

Mainosbannerit osataan aika tehokkaasti jättää huomioimatta ja luultavasti näin käy myös yritysten postauksille: iso osa niistä kun on irrelevanttia vastaanottajalle. Jos tuosta mainitusta parintuhannen joukosta 10% on oikeasti kiinnostuneita, 1800 henkilöä saa täysin turhan viestin.

Edelleenkään oikotietä onneen ei taida olla. On saatava ihminen aidosti kiinnostumaan. Siihen ei ole mitään patenttiratkaisua vaan on mietittävä mikä on potentiaaliselle ostajalle tärkeää, miten voisin helpottaa hänen elämäänsä.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tulossa: Sotshi ja sponsorit

Selvittelen Sotshin olympialaisten yhteistyökumppaneilta sähköpostitse sponsoroinnin ikävästä puolesta. Kisoihin kun on liitetty lahjontaa, paikallisen väestön asuntojen pakkolunastuksia ja syrjintää.

Viestit on lähetetty seuraaville yhteistyökumppaneille tai heidän edustajilleen Suomessa:
  • Coca-Cola
  • Diacor
  • McDonald`s
  • Omega
  • Procter & Gamble
  • Samsung

Miten sponsorit vastaavat vai haluavatko he kommentoida arkaa aihetta lainkaan?

Pikakurssi nettihuutokauppaan

Olen harvemmin ostanut nettihuutokaupasta, mutta se on oiva tapa saada itselle tarpeettomat tavarat kiertoon. Alla muutamia kokemuksiin perustuvia ohjeita.

  1. Hinta on todella tärkeä tekijä. Myydessä ei kannata miettiä liikaa tuotteen alkuperäistä ostohintaa. Jos tarkoitus on oikeasti tehdä kauppaa, saat tuskin lähellekään samaa mitä alunperin maksoit. Esimerkiksi elektroniikassa uusien tuotteiden hinnat laskevat jatkuvasti, eikä kukaan ole valmis maksamaan käytetystä tuotteesta samaa hintaa kuin uudesta.
  2. Ennen myynti-ilmoituksen jättämistä tutki onko samaa tuotetta myynnissä nettihuutokaupassa ennestään. Ovatko monet kauppaamassa sitä? Tutki ostohuutoja saaneita ilmoituksia, onko niissä joku yhdistävä tekijä - miten muut kauppaavat tuotetta?
  3. Huutokauppa lähtee liikkeelle ensimmäisestä tarjouksesta. Siihen liittyvän kynnyksen ylittämisen jälkeen muutkin uskaltautuvat huutamaan. Askel on ostajalle kevyempi kun lähtöhinta ja minimikorotus ovat pieniä.
  4. Et ole ainoa myyjä. Uusin ilmoitus tulee nettihuutokaupassa listan viimeiseksi ja sieltä sitä on vaikea löytää. Jotkut etsivät tuotetta hakusanoilla, joten ilmoituksen otsikon pitää kertoa olennainen. Lisämaksullisia ominaisuuksia, joilla saa kaupattavan tuotteen näkymään listausten kärjessä, kannattaa harkita.
  5. Valokuva on lähes pakollinen. Ota kuva omasta myyntiartikkelista. Valmistajan sivuilta kopioitu kuva ei herätä luottamusta eikä sitä huomata yhtä hyvin.
Hyviä kauppoja!