Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Taloustiede ja inhimillinen tekijä.

Liisa Jaakonsaari kiteytti HS.fi-sivustolla julkaistussa jutussa jotain hyvin olennaista.
"Taloustiede ei ole matematiikkaa. Se on uskomusta ja psykologiaa. On ymmärrettävää, että samanlaisen koulutuksen saaneet ja samoissa piireissä pyörivät talousviisaat ovat suurinpiirtein samaa mieltä ja puhuvat samaa pätemiskieltä."
Taloustiede pohjautuu erilaisiin malleihin ja kokemuksiin niistä jossain muualla - puhutaan vaikka Ruotsin tai Tanskan malleista.

Malleja ei voida suoraan testata: ei ole mahdollista tehdä laboratoriota, jossa vain yhtä tekijää muutetaan (esimerkiksi tuloverotusta tai eläkeikää) ja seurata vaikutuksia. Siksi taloustieteessä on käytössä oletus muiden tekijöiden pysymisestä ennallaan.

Taloustieteet unohtavat inhimillisen tekijän. Ja juuri se on keskeinen ellei tärkein vaikutin taloudellisissa ilmiöissä.

Media nostaa framille asiantuntijoita ja yritysjohtajia, joiden keskeinen viesti on ettemme pärjää, meillä menee huonosti. Kohtalaisen hyvässäkin taloustilanteessa oleva ihminen sisäistää viestin. Hän ei syö enää työpaikkaruokalassa, eikä juo kahvilassa sitä kupposta tai osta viikonlopuksi vaimolle kukkia.

Tarpeeksi monen tehdessä sopeutustoimet talouteensa lamamielialan vallitessa, kahvilayrittäjä ja kukkakauppias joutuu supistamaan toimintaansa. Yrittäjä ajattelee pärjäävänsä vähemmillä työntekijöillä tai jopa yksin. Viereisen korttelin vielä hyvin toimeentuleva kahvilan pitäjä ryhtyy pohtimaan, mitä jos hänenkin asiakasmääränsä vähenevät.

Lopputuloksena on kurjistumisen kierre. 

Ei yt-uutisia tai suhdanne-ennustuksia tarvitse sensuroida. Niiden rinnalle tarvitaan kertomuksia onnistumisista ja vaihtoehtoisia tulevaisuuden näkymiä. Asioista pitää puhua muutenkin kuin hysteerisesti hokien että näin täytyy toimia.

Ei ole mitään erillistä taloutta tai markkinoita. On ihmisiä jotka tuntevat ja tekevät ratkaisuja vallitsevan ilmapiirin mukaan. Paniikkimielialassa harva pystyy innovoimaan uutta.

Vaikka Mirja Pyykköä syytettiin aikoinaan sosiaalipornosta televisiossa, hän kehitti positiivisen idean lamavuosina. Pyykkö teki ohjelmasarjan jossa innosti ostamaan suomalaisia tuotteita tietyllä pienellä summalla enemmän kuukaudessa ja kertoi millainen vaikutus sillä olisi työllisyyteen.

Ehkei ohjelma lamaa poistanut, mutta kykeni luomaan positiivista henkeä ja toivoa. Siihen eivät päivittäin ruudussa esiintyvät taloustietäjät pysty. Ja loppuviimeksi toivo ja luottamus ovat lääkkeet talouskurjimuksesta nousemiseen.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Onko yrityksen ainoa tavoite tuottaa voittoa?

Olettehen te sen kuulleet: yrityksen ainoa tavoite on tuottaa voittoa. Fraasilla löytyy Googlen avustuksella muutama vuosi sitten Uusi Suomi-sivustolla julkaistu Tuomas Enbusken blogikirjoitus.
"Olen usein istunut kahvilassa kavereideni kanssa ja jossain vaiheessa joku alkaa aina valittaa kuinka kallista kahvi on tai kuinka paikasta ei löydy sitä taikka tätä. Ikään kuin kahvilanpitäjän velvollisuutena olisi tarjota meille kiva kokoontumispaikka, jossa olisi juuri sitä mitä haluamme, sopivaan hintaan. Taloudellisen riskin kantaisi tietysti yrittäjä. Ei yrittäjän velvollisuus ole tarjota meille yhtään mitään. Meillä on täysi oikeus olla käyttämättä epätäydellisen yrityksen palveluita."
Tietyssä mielessä Enbuske on oikeassa. Eihän yrittäjän velvollisuus ole täyttää asiakkaan tarpeita ja joissain tapauksissa halut kieltämättä ovat mahdottomia. Viimeisessä lauseessa Tuomas Enbuske kertoo toisen puolen totuudesta: jos yritys unohtaa asiakkaat, asiakkaat unohtavat yrityksen. Kuluttajien toivoisi ilmaisevan valinnoillaan useamminkin mielipiteensä tuotteista ja palveluista.

Velvollisuuden sijaan fiksu yritys haluaa täyttää asiakkaan tarpeet järkevällä tavalla. Kun yrittäjällä ja yrityksellä on aito into tyydyttää tarpeet tarjoutuu mahdollisuus menestyä. Mikäli kaikki on pakkoa ja velvollisuutta, yrittäjyys ei ole oikea valinta.

Vaikka yritystoiminnan tarkoituksena on tuottaa rahaa ei se voi perustua pelkälle voiton tavoittelulle. Ainoastaan pyramidihuijaukset ja nigerialaiskirjeet ovat "yrittämistä" jonka perustana on kerätä suuri potti. Oikea liiketoiminta lähtee ideasta. Joku kokee oivalluksen yleisen ongelman ratkaisemiseksi tai keksii nykyisiä yrityksiä paremman tavan täyttää asiakkaan tarve. Muuta tapaa ei ole.

Mitä enemmän yritys panostaa pelkkään rahan keräämiseen, sitä heikommaksi kyky havannoida muuta ympärillä tapahtuvaa kapenee. Uuden oppiminen, hiljainen tieto ja kehittäminen unohtuvat. Palo henkilöstössä lähtee sammumaan. Esimerkiksi digispesialisti Tommi Hermunen toteaa yrittämistä koskevassa radiohaastattelussa ettei työskentelisi kehittymiseen haluttomassa yrityksessä.

Alun fraasin googlettamisella ilmaantuu Enbusken kirjoituksen lisäksi erilaisen näkökulman tarjoava juttu "Vastuu ei sulje voittoja" Hesarin nettisivuilta.
"Yhdysvalloissa sijoittajat saavat pienempiä voittoja kuin ennen voiton maksimoinnin aikaa." 
"(Lynn A.)Stoutilla (Palkitun "The Shareholder Value Myth"-kirjan kirjoittaja) on myös muita esimerkkejä opin haitallisuudesta. Hänen mukaansa pörssiyhtiöiden määrä Yhdysvalloissa on puolittunut viidessätoista vuodessa. Lisäksi suurten yritysten elinkaari on lyhentynyt vuosikymmenillä."
Samassa jutussa taloustieteilijä Ha-Joon Chang puuttuu ajankohtaiseen aiheeseen, yritysten intoon parantaa toimintaansa kululeikkauksilla.
"Pahin asia osakkeenomistajan edun maksimoinnissa on, että se ei tee edes yhtiölle itselleen juuri hyvää. Helpoin tapa maksimoida voitot on leikata kuluista. Liikevaihdon kasvattaminen on paljon vaikeampaa"