Tasaisesti vai yhteen taskuun?

Myyntimiehet miettivät paljon kuluttajan ostopäätöksen tekoon vaikuttavia tekijöitä. Monissa muutoin hienoissa myynnin teorioissa unohtuu tärkein, ostaminen vaatii aina joko rahaa tai luottoa. Järkevä kuluttaja miettii nykyisen hetken lisäksi tulevaa: jos ostan leivänpaahtimen, onko minulla rahaa loppukuuksi leipään, entä mikä tilanne on loppuvuonna.

Meille menee huonosti, tuntuvat asiantuntijat jankuttavan. Eräs talouden ylijumalista, Björn Wahlroos, totesi tällä hetkellä miljardin ihmisen olevan valmiina tekemään eurooppalaisten töitä pienemmällä korvauksella. Esimerkkinä hän mainitsee amerikkalaiset teollisuustyöntekijät, jotka ahertavat 1970-luvun tasolla olevalla reaaliansiolla.

Tunnistatko pienituloisimmat kuvasta?

Onko tilanne sitten näin yksinkertainen? Inequality for All -niminen dokumentti käsittelee tilannetta Yhdysvalloissa. Se tuo esille kuinka keskiluokan ansiot ovat tippuneet samalla kuin varakkaiden tulotaso on noussut. Dokumentti kertoo kuinka tuloerot ovat haitaksi koko taloudelle.

Hyvän esimerkin tuloerojen negatiivisesta vaikutuksesta kertoo eräs hiukan laadukkaampia ja kalliimpia tyynyjä valmistavan yrityksen omistaja. Tavallisen tallaajan tulojen tiputtua kauppa käy huonommin, koska mattimeikeläinen ostaa halvempia tyynyjä. Varakkaat ostajat eivät pysty kompensoimaan muiden asiakasryhmien tyynykauppojen vähenemistä: hyvätuloiset kun eivät tarvitse päänpainamisalustoja muita enemmän.

Taloustieteen professori Stephanie Seguino on tarkastellut ilmiötä isommassa mittakaavassa ja pitää tuloeroja Yhdysvaltojen asuntokuplasta liikkeelle lähteneen finanssikriisin syynä. Palkansaajan kulutusvoiman alentuessa yritykset eivät palkanneet uusia työntekijöitä tai tehneet investointeja, vaan ne lähtivät etsimään voittoja finanssisektorilta.

Finanssisektori sai lisää varoja ja joutui etsimään uusia asiakkaita. Jatkuva elinkustannusten nousu ja pudonneet ansiot muodostivat lihaksiaan kasvattaneille rahoittajille pienituloisista uuden asiakasryhmän. Varallisuuden suurentuessa finanssisektorilla oli enemmän valtaa saada löyhennyksiä pelisääntöihin. Tämän noidankehän lopun kaikki sitten tietävät.

Suomessa tuloerot ovat pienemmät. Silti vähittäiskaupan tilanne on heikentenyt lyhyen ajan sisällä. Pieni- ja keskituloiset käyttävät suurimman osan tuloistaan kulutukseen. Jos heidän ostovoimansa heikkenee tai mikäli uskoa leivän riittämiseen huomiselle ei ole, näkyy se väistämättä ostosten ja palvelujen käytön vähenemisenä.

Alemman kustannustason maissa elävät vaativat parannuksia työolosuhteisiin ja palkkaukseen. Jotkut vaatevalmistajat ovat hylänneet Kiinan, kun työntekijät ovat peränneet siellä oikeuksiaan. Tehtaat siirtyvät vikkelästi pienempien palkkakustannusten tai verohelpotusten houkuttelemana aina uusiin maihin.

Jos yritys saa verovapauden viideksi vuodeksi jossain valtiossa, se on taatusti muuttaa maksamisen paikan tullessa. Maiden välinen hintasota ei kannata. Yhteiskunnan vakaus voisi olla yksi valttikortti kilpailussa suurten yritysten kotisatamasta.

Ken on yhteiskunnalle arvokkain?

Tänään uutisoitiin miljonääripankkiiri Björn Wahlroosin veropaosta Ruotsiin. Verotulojen menetetyksen harmittelijoita on riittänyt ruuhkaksi saakka. Samalla on syntynyt keskustelu verotuksen nettomaksajista ja nettosaajista.

Erään keskustelussa saamani määritelmän mukaan nettoveronmaksaja maksaa ja verovaroista palkkansa saava on nettosaajan roolissa. Julkinen sektori on monen mielestä myrkkyä, joten onko nettosaaja sitten vain kustannusten aiheuttaja?

Tämäkään vaaka ei punnitse ihmisarvoa.

Vaikka veronmaksajia tarvitaan, ei pidä vähätellä nettosaajien merkitystä yhteiskunnan pyörittämisessä. Nettosaajiksi voidaan laskea esimerkiksi sairaanhoitajat, poliisit, palomiehet ja opettajat.

Jos synnytysosaston kätilöä, neuvolan terveydenhoitajaa tai peruskoulun opettajaa ei olisi aikoinaan ollut, kuinka hyvin veroja se nettomaksaja pystyisi kukkarostaan kaivamaan.

Nettosaajiin ja nettomaksajiin voidaan myös luokitella siten, saako yhteiskunnalta tukia ja käyttääkö sen palveluita enemmän kuin maksaa veroja. En ole kustannusten laskennan ammattilainen, mutta haluaisin tietää millainen asiantuntija pystyy laskemaan paljonko minun osuuteni on Mannerheimintien käytöstä tai poliisivoimien kulungeista.

Toisaalta nettomaksajasta voi tulla äkkiä nettosaaja, siihen riittää pelkkä kohtalon puuttuminen peliin. Auto-onnettomuuteen joutuminen syö rikkaankin monelta vuodelta maksetut verotulot nopeasti. Joku voi olla syntymästään lähtien nettosaaja esimerkiksi vaikean vammaisuuden vuoksi, onko hän sitten arvoton?

Millään numeropelillä ei ratkota kenenkään arvoa yhteiskunnassa. Vaikeasti vammainen voi tuottaa läheisilleen todella paljon iloa. Palomies estää hyvää veronmaksajaa kuolemasta tulipalossa. Työtön auttaa sukulaisiaan tai tekee vapaaehtoistyötä. Jos joku puuttuisi ketjusta, seuraukset voisivat olla arvaamattomia - pahimmillaan katastrofaalisia.

Kaikkia meitä tarvitaan.