maanantai 31. maaliskuuta 2014

Olisko teillä kantsua ja parempia juttuja?

Lappeenrannan Uutisten toimittaja Janne Koivisto lähti jutussaan selvittämään kannabiksen saatavuutta seudulta. Soluttautuakseen piireihin toimittaja keksi huumausaineelle oman lyhenteen: "kantsu". Tätä hän kävi kysymässä sydän kurkussa rastapäältä baarissa sekä Suomen Kannabisyhdityksen Facebook-ryhmän paikallisilta jäseniltä.

Jonkun pitää täyttää tyhjät sivut.
Juttu keskittyy toimittajan tuntemuksiin uskaliasta kysymystä tehdessä. Jännitystä lisää rikoskomisarion kertoma tosiasia, että mikäli hänelle olisi tarjottu tätä vahvempaa tavaraa huumausainerikoksen tunnusmerkit olisivat täyttyneet.

Toimittajan kömpelö esitys sai sosiaalisen median laulamaan. Niinpä jutun somemenestyksestä piti tehdä uusi juttu, jossa toinen toimittaja haastatteli Janne Koivistoa. Testi oli onnistunut alkuperäisen kantsun metsästäjän mukaan, koska se osoitti ettei ainetta voi saada ilman piireihin kuulumista. Lausuntoa latistaa Jannen saamat sähköpostit. Niiden ohjeilla kannabista olisi hänen mielestään löytynyt päivässä.

Jos toimittajaa olisi kiinnostanut muukin kuin seikkailu ja somejaot, hän olisi voinut aluksi etsiä jonkun lukuisista kannabiksen kutsumanimistä. Vähintäänkin ennen "kantsu"-lyhenteen käyttöä Janne Koiviston olisi kannattanut kokeilla googlata, voiko sanalla olla muu merkitys. Huolestuttavaa on myös toimittajan ajattelemattomuus seuraamusten suhteen, mitä sitten kun kannabista olisi saanutkin?

Mikäli Janne Koivisto ei olisi käyttänyt "kantsu"-termiä, somehittiä ei olisi syntynyt. Nyt jutusta tuli lähinnä naureskelun kohde. Koko tarina on hyvä esimerkki siitä, mitä jaamme sosiaalisen median välityksellä: suurin osa on viihteellistä aineistoa tarkoituksenaan viekotella katsomaan juttua tiedotusvälineen nettisivuilta. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa. Tässä voi kuitenkin piileä syy median ongelmille.

Esimerkiksi tätä tarinaa luettiin Lappeenrannan Uutisten nettisivuilta kymmeniä tuhansia kertoja ja jaettiin paljon Facebookissa. Saako se kiinnostumaan kyseistä lehdestä kertakäyntiä enempää? Miten juttuun suhtautuvat paikalliset mainostajat, he saavat lisää silmäpareja ilmoituksiaan tiirailemaan, mutta todennäköisesti muualta Suomesta.

Jos minä olisin mainostaja klikkausten ohella minua kiinnostaisi ympäristö, jossa olen esillä. Riittääkö että joku käy silmäilessä sosiaalisessa mediassa jaetun linkin perusteella kevyen jutun? Tällä hetkellä kiinnostus ilmeisesti rajoittuu klikkausten määrään.

Hauskoja juttuja voidaan käydä vilkuilemassa mainosrahoitteisilla sivuilla, mutta samalla kiinnostus pintaa syvemmälle meneviin kirjoituksiin kasvaa. Niistä ollaan valmiita maksamaan. Hyvä esimerkki tästä on viime vuonna Suomea valloittamaan tullut hitaaseen ja tutkivaan journalismiin keskittyvä Long Play.

Katso kuvat-genressä on paljon kilpailijoita. Se on tullut luultavasti jäädäkseen, mutta kaikki mediat eivät voi elää sillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti